Otan vielä erikseen esille hurmevaahteran (Acer platanoides "Faassen's Black") avulla punalehtisten lajikkeiden ominaisuuksia tarkemmin. Molemmat kuvat on otettu 20.8.2005 Espoon Tapiolassa. Alakuva esittää puun alta nähtyä näkymää, missä punaisuus ei ilmene tähän vuodenaikaan juuri ollenkaan. Lehdet ovat vain oliivintummanvihreitä, mutta keväällä ja alkukesällä punaisuus näkyisi vielä tästäkin katsottuna. Punertava sävy on jäljellä loppukesällä ainoastaan lehvästön pintakerroksessa eli siellä, mihin aurinko paistaa. Lehvästön sisäkerrokset sen sijaan ovat varjossa ja niissä kehittynyt punainen väriaine haipuu juuri siitä johtuen pois kesän mittaan. Tästä voidaan siis päätellä sekin, että varjoon istutettu puu on paljon vaaleammin /vähemmän lajikkeen sävyinen kuin auringossa. Tämä pätee myös muihin punertaviin lajikkeisiin, jolloin niidenkin istutuspaikkojen tulee olla aurinkoisia lajikkeen ominaisuuksien ilmenemiseksi kunnolla. Rusotuomi (Prunus virginiana "Schubert") oli tähän selvä poikkeus.

Yläkuvasta nähdään puolestaan sellainen ilmiö, että heikohkokuntoinen hurmevaahtera on punaisempi kuin muutoin. Tämähän on tyypillistä mm. juuri metsävaahteralle yleensäkin; mitä heikommin kasvava yksilö on kyseessä sitä enemmän punaista väriä ruskaan keskimäärin ilmaantuu. Tuo puu on osittain varjoisassa kasvupaikassa, mutta se ei ole haitannut liiemmin lajikkeen värin olemusta. Tässä on myös esimerkki siitä, että sopivasti muiden puiden ympäröidessä ja valon tullessa sopivasti tietyssä vaiheessa päivää, saadaan aikaiseksi korostettuja näkymiä. Tässä auringonvalo korostaa näkymää voimistamalla lajikkeen sävyä varjoisassa paikassa kuin kohdevalo. Valo- ja varjoelementit ovat siis oleellisia maisema-arkkitehtuurin osasia sunnittelijansa paletissa nekin.