Päätetäänpä päivä räikeällä kontrastilla mammuttimaisille jalopähkinöille. Olkaapa hyvät; tässä on viikon 28 kasvina esitelty peruukkipensas (Cotinus coggygria) viimeaikaisessa loistossaan! Tuolloin viikolla 28 esittelin täysin kehittynyttä vaaleanpunaista tertturakennetta pilvisen sään tilanteessa otetuin kuvin. Tässä on viime tiistaina 9.8.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kuvattuna sama pensas aurinkoisessa säässä. Lajin tertturakenne on alkanut muuttamaan väriään vaaleanpunaisesta vaaleanruskeaksi kuihtuessaan. Tuo olemus johtuu siis kukinto- ja nyt hedelmäterttuihin kasvaneista pitkistä, runsaista ja röyhymäisistä karvoista, jotka itse asiassa muodostavat nyt tertut käytännössä yksinään. Hedelmiä ei nimittäin näy ollenkaan kehittyneen. Joka tapauksessa tuo karvaspektaakkeli on myös tuntoaistille mannaa; koskettelu on jotain utopistisen pehmeää ja untuvaista!

Lajin ainutlaatuista ja erityisen kummalista olemusta kuvastaa tilanne, joka sattui juuri noita kuvia ottaessani. Pensaan ohi nimittäin kulki eräs nuori (noin kolmekymppisiä) pariskunta, joka ihmetteli ilmeisen tietämättöminä ääneen, että "Mitähän tuolle pensaalle on oikein käynyt"... No, eipä sille sen kummempia ole käynyt kuin vain sitä, että se voi tänä vuonna paremmin kuin koskaan :) Peruukkipensas ei nimittäin noin runsasta showta ihan joka vuosi tee edes lämpimämmissä maissa, vaikka selvästi vähäisempikin määrä olisi huikaisevaa. Melko samanlaista näytöstä tekee myös toinen laji amerikanperuukkipensas (Cotinus obovatus) sekä sen ja kuvien lajin risteymä. Lajikkeitakin on runsaasti, joista kerroin viikolla 28. Kuvien näytös jatkuu vielä useita viikkoja.