Japaninjalopähkinä (Juglans ailanthifolia)

Kuvasarjassa on esimerkkejä viime päivien ajankohtaisesta ruskasta muutamilla lajeilla. Alimmat kaksi kuvaa on otettu sunnuntaina 25.9.2005 Mäntsälässä ja kaikki muut edellisenä päivänä 24.9.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Alakuvien japaninjalopähkinä ja yleensäkin kaikki Etelä-Suomen jalopähkinät ovat aloittaneet ruskaantumisensa. Osa puista on saavuttanut jo täyden keltaisuuden, mutta yksilöittäin vaihdellen on myös kuvien tapaan vasta osittain kellastuneita puita ja jopa lähes kesäasuisiakin yksilöitä. Sisämaa-alueilla ruska ei monesti ehdi edetä juuri kuvien tilannetta pidemmälle tässä suvussa, koska ensimmäiset kunnon yöpakkaset varistavat lehdet helposti kesken ruskaantumisen. Tänä vuonna näiden leutojen säiden jatkuessa ruska pääsee etenemään jalopähkinöillä hyvin myös sisämaassa. Palannen vielä myöhemmin jonkin jalopähkinän huippuruskavaiheeseen kuvien kera... Arboretumalueella ja uudella taimikasvatuspaikalla olevat jalopähkinät ovat jo varistaneet lehtensä hallan vuoksi.

Seuraavana on myös hyvin kirkasta keltaista ruskaa muodostava ptelea, jonka hedelmät ovat kypsyneet vaaleanruskeaksi juuri ennen ruskan alkua. Lehtien varistua hedelmät säilyvät pensaassa erittäin pitkään; joissakin tapauksissa jopa pitkälle talveen. Lajin koristearvo säilyy siis ruskan jälkeenkin. Uudella taimikasvatuspaikalla olevat pteleat eivät ole vielä kirkkaimmassa ruskavaiheessa.

Hyvin vaaleaa, mutta enimmäkseen kirkasta ruskaa tekee kirsikkasorvarinpensas. Tässä esimerkissä sävyjen vaaleus on huomattavaa varjoisan kasvupaikan vuoksi. Aurinkoisemmalla paikalla punaiset sävyt ovat voimakkaampia, mutta värien kuulakkuus on silloinkin säväyttävää. Joka tapauksessa lajin runsas hedelmäkotasato on hienona kontrastina ruskasävyille, kuten kuvasta nähdään. Tälläkin lajilla hedelmät säilyvät pitkään lehtien varisemisen jälkeen, jolloin koristearvo on huomattavaa silloinkin.

Edellisessä merkinnässä mainitsin punaruskaisia pensaslajeja, mutta tässä ylempänä kuvassa on hyvä esimerkki puhtaan oranssia väriä muodostavasta amurinhappomarjasta. Laji on ruskassa melko varhain, joten tämän viikon loppuun mennessä suurin osa kuvan loistosta on mennyttä. Happomarjoillakin tosin punaiset marjat ovat yleensä pitkään säilyviä vielä lehtien varistuakin. Tutumpi japaninhappomarja (Berberis thunbergii) tekee myös kirkkaita oransseja sävyjä näihin aikoihin, mutta ei yhtä tasaisesti kuin kuvan laji. Ruskan lisäksi happomarjojen keltainen kukinta on myös kaunis kesäkuussa. Amurinhappomarja on hyvin harvinainen, mutta suvussaan erityisen kirkasruskaisena pensaana sen soisi yleistyvän selvästi.

Ensimmäisiä ruskasävyjä syyskuun alussa tarjoili mm. pikkuherukka ja kuvassa nähdään sen huippuruskaa edelleen säilyneenä. Laji onkin erinomainen syyskuun korostuspensas varhaisen ruskansa vuoksi. Lajia ei juurikaan näy istutuksissa, mutta esim. maanpeitepensaana ja laajana massaistutuksena tuo ruskasävy on erityisen säväyttävää. Lajin kanssa voi sommitella helposti myös myöhemmin ruskaantuvia pensaita, jolloin ruska-aikaa saadaan pidennettyä reilusti samassa ryhmässä ja sävyjen kirjavuus sekä eriaikaisuus muodostuvat herkullisiksi. Sama pätee monessa tapauksessa sekä puiden että pensaiden suhteen. Myöhään ruskaantuvista lajeistakin laitan ajallaan esimerkkejä syksyn mittaan.