Kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes) ja sen satoa.

Tässä teille lukijoille avautuukin ensimmäinen reilu näkymä arboretumalueeni lajivalikoimaan hienon ruskan merkeissä. Samalla tarjoan vielä lisää esimerkkejä viime sunnuntaina 18.9.2005 syntyneistä hallatuhoista. Kaikki kuvat on otettu samana sunnuntaina sään pilvistyttyä. Kuvaushetkellä vallitsi erittäin voimakas tuuli, joten joitakin kasveja oli vaikea kuvata niiden liikkumisen vuoksi; pahoittelen siis vähäistä epätarkkuutta joissakin kuvissa.

Alimmissa kuvissa on aluksi esimerkkejä hedelmätilanteesta. Tuo kirsikkasorvarinpensas on tehnyt tänä vuonna kaikista arboretumini tämänhetkisistä lajeista hienoimman ja runsaimman sadon. Nuo hedelmäkodat säilyvät lehtien varistuakin hyvin pitkään; mahdollisesti joulukuulle asti. Lajille muodostuu myös hieno punaoranssi ruska, joka toisessa kuvassa onkin hyvin alulla.

Tuo ruska oli tuona päivänä vähän ennenaikaista noilla yksilöillä, koska valitsin juuri kuivempien kasvupaikkojen ruskaa. Hyvin ajankohtaisia nuo värit kuitenkin ovat jo tämän viikonlopun tienoilla muutenkin näillä lajeilla. Rusokirsikka on kuitenkin muita keskimäärin myöhemmässä tuossa kuvassa kosteammalla kasvupaikalla ollessaan. Osa lajeista on tyypillisesti vielä kesävihreitäkin, kuten karvashikkori ja mustaselja. Karvashikkori on muuten todellinen silmäteräni, sillä laji on erittäin harvinainen Suomessa. Jonkin verran arkakin se on, mutta tuossa paikassa ainoa kappaleeni ko. lajia on menestynyt jo monen talven yli. Laji on melko hidaskasvuinen, mutta tämän vuoden kesänä kasvua tuli aikaisempaa enemmän; jopa n. 30 cm.

Hallavaurioista esimerkkeinä ovat aikaisemmin kesällä istutetuissa pagodipuissa, trumpettipuissa ja katsuroissa olevat tuhot. Kutakin noita lajia on useassa kohdassa arboretumin alueella, joten hallatuhot iskivat vaihtelevasti. Siinäpä yksi syy useiden saman lajin ryhmien luomiseen; eri kasvupaikkaolosuhteiden tutkiminen ja niiden vaikutukset eri lajeilla. Katsuralla tämä näkyykin selvästi, koska alemman kuvan yksilö palellutti lehtensä kokonaan ja puolestaan toisaalla olevalla esimerkillä lehdet säilyivät ja kirkasvärinen ruska pääsee etenemään edelleen. Trumpettipuulla olivat kärsineet lähinnä nuorimmat latvalehdet ja pagodipuulla lehdet olivat vähän tummuneet. Samanlaista tummumista oli myös paikan valeakaasioilla (Robinia pseudoacacia). Mustaseljakin on hallanarka ja hedelmäterttujen nähdään ottaneen kuvassa eniten nokkiinsa. Marjat sentään ehtivät kypsymään lähes kokonaan tällä kasvupaikalla.

Kuvissa nähdään myös hyvä valikoima punaista, oranssia ja keltaista ruskaa. Yksi parhaista puna - oranssiruskaisista lajeista on mantsurianaprikoosi. Vaikka olen enemmän punaisen ja oranssin ruskan kannattaja, niin osaan nauttia toki myös keltaisista ja ruskeistakin sävyistä. Likusterisyreeni ja punasaarni tarjoavatkin hyviä keltaisia sävyjä. Tuolla saarnivaahteralla punainen ruska on harvinaista, mutta kuvan yksilöllä sitäkin löytyy. Muutenkin vaikuttaa siltä, että arboretumini kasvupaikkaolosuhteet suosisivat punaisen ruskan kehittymistä mm. maalajikoostumuksensakin vuoksi. Rusotuomikuvissa havaitaan erot kostean ja kuivemman kasvupaikan välillä. Kostealla paikalla oleva yksilö on lehdiltään tummempi ja käytännössä vielä lajikkeen mukaisessa kesäasussa. Kuivemmalla paikalla sen sijaan on kehittynyt kirkkaamman punainen ruska. Kuvien heinissäkin on eroja; kostealla paikalla heinät ovat tummempia.

Voinen luvata vielä lisääkin ruskakuvia arboretumista, sillä moni laji on vielä sielläkin vasta aloittamassa värinäytelmää. Ruskashow jatkuu myös viikon kasvien merkeissä ja muutenkin vielä pitkään. Etelä-Suomen olosuhteissa on se hyvä piirre, että lajeja löytyy hyvin ylläpitämään ruskaa jopa marraskuulle asti, jos on sopivan leutoa. Koko ruskakauden pituus voi olla siten jopa yli kaksi kuukautta!