Komeamaksaruoho (Sedum "Herbstfreude")

On syytä muistuttaa tämän Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 13.9.2005 kuvatun runsaan kuvasarjan myötä se seikka, että kasvimaailmassa on vielä syyskuussa alkaneen ruskan lisäksi muitakin kirkkaita värejä. Nimittäin reipasta kukintaa, joka jatkuu niin pitkään kuin pakkaset antavat myöten. Viimeaikaiset hallat eivät ole vielä olleet kohtalokkaita. Kaisaniemen kasvitieteellisessä ei hallaa edes ole vielä ollut; näin olen päätellyt Ilmatieteenlaitoksen Kaisaniemen säätiedoista. Joillakin lajeilla on kukkia kuitenkin vielä lokakuussa ja erityisen leutoina syksyinä voi olla jopa Itsenäisyyspäivän tienoille saakka. Ihan totta! Taisi olla vuosi 2000, kun havaitsin Espoon Tapiolan ryhmäruusuissa muutamia aivan hyvävointisia kukkia vihreiden lehtien kera joulukuun alussa.

Yllä olevat kukkijat pitävät siis pintansa ruskan huipun ylikin, joten niitä voi sommitella myös ruskan kanssa. Parhaimmillaan useimmat ruska-aikana kukkivat perennat ovat kuitenkin omina ryhminään ainakin siinä tapauksessa, missä punaiset kukat hukkuisivat liiaksi punaisen ruskan sekaan. Keltainen ruska on kuitenkin yleistä ja sen kanssa voi sommitella helpommin erilaisia kukkavärejä. Siniseen suuntaan (violetit yms. värit) kallellaan olevat kukat voivat olla tosi säväyttäviä punaisenkin ruskan kanssa. On toki edelleen muistettava, että keskenäänkin nämä syyskukkijat muodostavat hyviä kompositioita erilaisissa ryhmissä.

Kasvukausi on ollut n. viikon edellä tavanomaisesta aikataulustaan, joten tuossa kuvasarjassa on jo nyt kukassa sellaisia lajeja, jotka nipin napin aloittaisivat kukinnan syyskuussa ja ylipäätään kasvukauden aikana. Alakuvan komeamaksaruoho on ollut nuppuasteella heinäkuulta lähtien ja nyt syyskuun alussa vaaleanpunainen loisto on leimahtanut. Kukat säilyvät pitkään ja lokakuussakin riittää kukintaa. Maksaruohot kestävät sitä paitsi pakkastakin melko hyvin. Hopeaikiviuhko on aloittanut kukinnan jo elokuun lopulla, mutta näin syyskuussa saadaan runsain näytös. Pieniä kukkia puhkeaa eriaikaisesti pitkän aikaa lokakuulle asti. Nämä kaksi pientä lajia ovat oivallisia rajaamaan intiimejä ja pieniä tiloja sekä muodostamaan hienoja ryhmiä yksinään tai isompien perennojen kanssa. Vain yhtä kappaletta näitä ei kannata istuttaa, vaan kutakin on syytä laittaa monta kappaletta ryhmäksi efektin maksimoimiseksi. Molemmilla saa hyvin aikaan laajempiakin väripintoja massaistutustyyliin.

Etelänrantakukka kukkii paljon pidempään kuin Etelä-Suomenkin luonnossa kasvava rantakukka. Tuossa kuvassa nähdään molemmat lajit yhdessä, missä rantakukka on ollut jo elokuun lopusta asti hedelmätähkävaiheessa ja etelänrantakukka puolestaan jatkaa kukintaa yhä vain ja se kestää lokakuulle asti. Elokuun aikana molemmat ovat yhtäaikaa kukassa. Tuosta rantakukasta on pitkään kukkivia lajikkeita, joista on yksi esimerkki ylempänä kuvasarjassa. Siinä on lajike "Robert", joka aloitti kukinnan heinä- elokuun vaihteen tienoilta normaalin tyypin mukaisesti, mutta jatkaa hyvin pitkäksi kehittyvien kukkavanojen myötä kukintaansa lokakuuhun. Rantakukka on niitä ruohovartisia lajeja, jonka lehdet saavat punaisen ruskan. Se olisi näinä aikoina parhaimmillaan, mutta tuossa kuvassa lehdet ovat kuihtuneet ennenaikaisesti.

Tuoksuasteri on niitä kukkijoita, jotka aloittavat loistonsa vasta pitkälti syyskuun puolella Etelä-Suomen olosuhteissa. Pohjoisempana kukinta ei aina ehdi edes alkaa ennen talvea. Nyt kukkia on ollut jo heti syyskuun alusta alkaen ja näissä kuvissa onkin jo reipas kukintavauhti päällä. Samaan tapaan näin myöhään kukkii myös syysasteri (Aster novi-belgii). Elokuunasteri (Aster amellus) kukkii sen sijaan jo elokuussa nimensä mukaisesti, mutta on silläkin vielä kukintaa jäljellä. Ensin mainitut säilyvät kukkivina kunnon pakkasiin asti, mikä tarkoittaa eri syksyinä eri ajankohtaa. Leutona syksynä kukkia voi olla yllättävän runsaasti vielä marraskuussa lehdistönkin ollessa vielä melko vihreää!

Aikaisemmin mainitun rantakukkalajike "Robert":n kanssa kuvassa kukkii keskellä yhä edelleen syyskaunosilmä. Lajihan aloitti kukinnan jo heinäkuun puolella ja se on jatkanut runsasta ilotteluaan siitä asti. Sitä se jatkaa vielä hyvän matkaa lokakuun puolelle tosin vähitellen heiketen. Heinäkuun viimeiseltä päivältä löytyy merkintä sen hetkisestä ko. lajin kukinnasta muutamien muiden silloin kukkineiden lajien kanssa. Siinä esittelemistäni kukkijoista ei ole ollut pitkään aikaan kukassa enää mikään muu. Muutenkin elokuussa esittelemistäni perennakukkijoista ovat kohtuullisesti kukassa enää mm. päivänsilmä (Heliopsis helianthoides), kompassikukka (Silphium perfoliatum) ja japaninkuunlilja (Hosta lancifolia). Sen sijaan Kultapallo (Rudbeckia laciniata "Goldball") jatkaa vielä kukintaansa runsaana. Syyskaunosilmän lähellä kuvan oikeassa laidassa taustalla on kukintaansa lopettamassa kallionauhuslajike "Desdemona". Se onkin nauhuksista viimeinen kukkija. Esim. toinen myöhäinen laji soihtunauhus (Ligularia X hessei) on jo lopettanut kukinnan.

Seuraavaksi ylimmissä kuvissa kukkii syyshohdekukan lajike "Bishop". Se on kukkinut elokuun lopusta asti ja kukintaa riittää tälläkin lokakuulle asti. Aikaisempi syyshohdekukan lajike "Moerheim Beauty" on jo lopettanut kukinnan. Sen punaisesta kukinnasta on merkintä em. heinäkuun viimeisenä päivänä. Tämän merkinnän kuvassa hopeisena loistava hopeamaruna on itse asiassa myös parhaillaan kukassa; kukintaa on ollut jo elokuussa. Pujon (Artemisia vulgaris) tapaan sillä on kuitenkin vain mitättömät valkoiset kukat, jotka eivät edes näy kunnolla tuossa kuvassa versojen latvoissa. Niissä on kuitenkin hyvä ominaisuus, nimittäin aromaattisuus. Tuota syyshohdekukkaa läheltä kuvatessa liikkumiseni pölläytti ko. kukista ilmaan hyvin imelän pilven tuoksua. Hopeamaruna on mukana myös 31.7.2005 olevassa merkinnässä em. syyshohdekukkalajikkeen kanssa samassa kuvassa. Sitä ja tätä kuvaa vertaamalla nähdään keltaisen ja punaisen värin luonne-erot valkeanharmaan värin kanssa. Sen kanssa voi käyttää kirkkaitakin värejä helposti.

Ylimmissä kuvissa hekumoi kanadanluppio. Euroopan luonnosta löytyy rohtoluppio (Sanguisorba officinalis), joka on vähän vaatimattomampi, mutta punaruskeakukintoinen. Kuvien Pohjois-Amerikkalainen laji on hyvin näyttävä ja se sopisi yleisemminkin viljeltäväksi perennaksi hauskoine kukintoineen. Kukintaa on ollut jo pitkään elokuun ajan. Kukinnan eteneminen noissa tähkissä kestää ja vielä lokakuunkin puolella voi siis olla jonkin verran kukintaa. Tämä laji saa hieman oikeaa ruskaa lehtiinsä eikä se siis vain kuihdu suoraan ruskeaksi, elleivät yöpakkaset tee sitä. Ajankohta ruskalle on vasta lokakuussa.

Tämä ei ollut vieläkään viimeinen perennakukintaa käsittelevä merkintä tänä vuonna. Ajattelin esitellä perennakukintaa vielä ainakin lokakuussa ja mahdollisesti jopa marraskuussakin, jos leutoa säätä on piisannut ja pakkanen ei ole ollut kohtalokasta. Tällä tavoin pyrin murtamaan yhä edelleen sitä ajatusta, että syksyllä ei enää voisi olla kukkaloistoa. Haluan laajentaa tietoisuutta mahdollisuuksista. "Kaikkihan on jo kuihtunut" -tyyppinen asenne estää kehittämästä puutarhoihin, puistoihin ja muuallekin myös syys-lokakuun kukintaa, joka on täysin mahdollista Etelä-Suomen olosuhteissa ja ainakin osassa Keski-Suomea. Ja vieläpä loisteliaasti eikä osa kukkijoista ole edes kovin hallanarkoja. Ymmärrettävää silti on se, että näinä aikoina ruska vie monin paikoin päähuomion.