Kuvasarja esittää sunnuntaiyön 18.9.2005 hallan takia syntyneitä tuhoja Mäntsälän taimikasvatuspaikalla. Kuvat on otettu pian yön jälkeen sään pilvistyttyä. Yö oli kylmin tähän mennessä lämpötilan ollessa alimmillaan parin metrin korkeudella -1,5 astetta ja maan pinnassa oli varmaankin ankaraa hallaa. Se oli viimein liikaa aikaisemmista lievistä halloista selvinneille arimmille lajeille. Tänään kävin myös uudella taimikasvatuspaikalla ja sielläkin oli tuona yönä ollut sen verran kylmää, että ensimmäinen halla vieraili paikalla; tuhoja oli syntynyt hieman. Sama koskee arboretumaluetta. Kaikilla näillä paikoilla kuvasin eilen 18.9.2005 ja tänään 19.9.2005 hallavaurioita ja varsinaista ruskaakin, joista laitan lähipäivinä materiaalia näytille.

Helsingin Kaisaniemessä ko. yö ei Ilmatieteenlaitoksen tietojen mukaan näyttänyt olevan niin kylmä, että halla olisi vielä vieraillut esim. paikan kasvitieteellisessä puutarhassa. Pian se selviää, kun on taas käynnin aika. Uudellamaalla nähdään siis juuri näin syksyllä selvästi Suomenlahden lämmittävä vaikutus; Mäntsälässä näiden kuvien arat lajit ovat jo arimmilla hallapaikoilla kuolleet, mutta ne ovat edelleen hyvässä voinnissa esim. Helsingin merellisemmissä osissa.

Näistä kuvista nähdään, että kermesmarja (Phytolacca americana) on varsin kestävä. Havaitsin ainoastaan vähän sävyn muutosta ja nuutumista noissa lehdissä, mutta muutoin esim. kukinnot ovat käytännössä samannäköisiä kuin edellisessä merkinnässä. Viileyden vuoksi nimittäin kasvukaan ei ole liiemmin edennyt. Daaliat (Dahlia sp.) ovat tunnetusti erittäin hallanarkoja ja ne menivätkin nyt kokonaan hallan suihin. Sama koskee lähes kauttaaltaan toiseksi ja kolmanneksi ylimpien kuvien jättibalsamia (Impatiens gladulifera). Miekkalilljat (Gladiolus sp.) olivat kukinnan lopussa muutenkin ennen hallaa ja niiden lehdet ovat muuttuneet vain vähän tummaan ja ruskeaan suuntaan. Daalioilla havaitaan, että kukkien väriaineet säilyttävät värinsä paremmin kuin lehtien klorofylli eli lehtivihreä. Sitä havaitaan monella muullakin lajilla. Kukkien värit muuttuvat kuitenkin pian ruskeiksi jälkeen päin. Solurakenteen hajoaminen pakkasessa aiheuttaa myös varsien tukirakenteen murtumista. Sitä nähdään erityisesti kolmanneksi ylimmässä kuvassa, jossa jättibalsamit ovat romahtaneet myttykasaksi. Ennen hallatuhoa tyypillisiä poksahtelevia hedelmäkotia oli onneksi syntynyt jo runsaasti, joten ensi vuoden jättibalsamikasvustot ovat hyvin turvattu. Ylimmässä kuvassa on esimerkki erittäin vaaleasta hallatuhoväristä maissilla (Zea mays). Osa sen sävyistä muodostui jo muutaman edellisen yön halloissa.

Tällaisia hallatuhoja syntyy monella muullakin kesäkukka- ja perennalajillakin, mutta moni on toki säilynyt pakkasesta huolimatta kunnossa. Niinpä edellisten merkintöjen tapaista kukintaa on yhä edelleen. Ruohovartiset lajit ovat silti aina niitä ensimmäisiä kärsiviä lajeja etenkin avoimilla paikoilla, koska ne ottavat maanpinnan kylmimmät lukemat vastaan. Sama koskee tietenkin puuvartisista kasveista taimia ja pensaita. Suurten puiden latvojen korkeudella ja hallansuojaisissa paikoissa on ollut vielä Mäntsälässäkin lähes hallatonta ja arat kasvustot siten säilyneitä.

Miten sitten suhtautua onnistuneesti tällaisten hallatuhojen säilyttämiseen puutarhan /puiston estetiikassa? Yksittäin ja sekavissa ryhmissä ollessaan tällainen "rappion romantiikka" ei toimi hyvin, koska hallatuhoista kärsinyt kasvusto on jo itsessään sekava. Ankaran näköinen ja rikkoutunut olemus yksittäisessä kasvustossa on sommitelmallisesti hyvä vain selkeinä ja tiiviinä ryhminä. Vähän niinkuin alakuvan daalioiden tapauksessa. Tuollainen mustanruskea daaliaryhmä voi olla erittäin pikantti parin osa vaikkapa punaisen ruskan kanssa tai myöhään kukkivien hallankestävien lajien kanssa. Hallatuhovaikutelmaa ajatellen voidaan siis taktikoida ja asetella jo keväällä esim. daalioiden tapaista hallassa voimakkaasti muuttuvaa kasvustoa sopivasti muiden lajien yhteyteen.

Puutarhaan ja puistoon voidaan siis tarkoituksella suunnitella myös ns. rumia asioita ja kuolemaa. Onnistuessaan ne voivat olla erityisiä elementtejä perinteisesti kauniiden ominaisuuksien kanssa ja muodostaa sekä sisällöllisen olemuksensa että jyrkän esteettisen kontrastivoimansa avulla selkeän merkin ajan tilaan vuodenkierrossa. Eri syksyinä halla voi olla kuitenkin niin eri aikoina, että suunnitelmat voivat mennä myttyyn asian suhteen.

On kuitenkin muistettava, että nämä kuolleet kasvinosat muuttuvat koko ajan yhä rapistuneempaan suuntaan ilman seuraavaa hallaakin, jolloin niiden poisto on ennemmin tai myöhemmin suositeltavaa em. huolimatta. Liika rumuus on aina toki liikaa etenkin siellä, missä hoidon taso on korkea. Juuri kukaan ei ole kuitenkaan ennen huomioinut kunnolla tällaisia näkökulmia, mutta kaikkien tykkäämieni kauniiden asioiden lisäksi tällaisetkin ominaisuudet ovat itselleni myös kiinnostavia ja perehtymisen arvoisia.