Metsävaahteran (Acer platanoides) ruska on luonnoltaan erittäin monimuotoista ja erivaiheista eri yksilöiden kesken. Se johtuu yksilöllisten erojen lisäksi kasvupaikkaolosuhteista ja kunkin puun alkuperästä eli mistä maantieteellisestä ja ilmastollisesta kasvupaikasta lajin yksilö on peräisin. Yllä olevassa kuvasarjassa on näytillä muutamia kuluneen viikon aikana esiintyneitä tyypillisiä ruskatilanteita ko. lajilla Etelä-Suomen olosuhteissa.

Kolme alinta kuvaa näyttävät esimerkkejä niistä vaahteroista, joihin ei ole kehittynyt kirkkaita punaisia tai oransseja värejä. Kaikki ne kuvat on otettu Espoon Tapiolassa eilen 24.9.2005. Alimmassa kuvassa puu on vielä kokonaan vihreä, mikä johtuu usein sekä eteläisestä alkuperästä että ravinteikkaasta ja kosteasta kasvupaikasta. Näin ruskan alku voi viivästyä jopa huomattavasti lokakuun puolelle ja värien tullessa on tyytyminen lähes pelkästään keltaisiin sävyihin. Tuossa kuvassa on tosin hieman sienitautien aiheuttamaa lehtien kuivaksi ruskistumista, mikä on ko. tilanteessa myös tyypillistä etenkin kosteina kesinä - syksyinä.

Toiseksi alimmassa kuvassa on esimerkki aikaisin alkaneesta ruskasta, mutta keltaiseksi - ruskehtavaksi jäävistä väreistä. Siinä on kyseessä esim. alkuperä, joka ei tee punaisia sävyjä. Todennäköisesti on myös niin, että sienitaudit ovat ennenaikaistaneet varsinaista ruskaa, mutta se tilanne ei suosi silloin punaisia sävyjä etenkin, jos kasvupaikka on kostea. Tällainen puu ruskaantuu usein myös lähes kerrallaan koko latvukseltaan eikä laikuittain, kuten monesti muutoin. Punaisten sävyjen puuttumiseen vaikuttaa helposti myös varjoinen kasvupaikka; punaiset väriaineet kehittyvät paremmin aurinkoisella paikalla.

Kolmanneksi alin kuva näyttää tilanteen, jossa häilyvä ruska säilyy erittäin pitkään pantaten kirkkaiden sävyjen ilmaantumista. Häilyvä ruska oli alkanut ko. puussa jo elokuun aikana (näkyy elokuun lopussa olevassa merkinnässä). Kyseessä on yksilöllinen ominaisuus tehdä voimakkaita punaisia sävyjä koko latvukseen, mutta riittävän kostealla ja ravinteikkaalla kasvupaikalla ruskan eteneminen on hidasta. Tyypillisesti tällaiset vaahterat tekevät erittäin tummia sävyjä ennen kirkasta ruskavaihetta.

Ylemmissä kuvissa on puolestaan esimerkkejä aikaisin punaisia ja oransseja värejä tekevistä yksilöistä. Tyypillisesti nämä ovat niitä syysvärejä, joista metsävaahtera Suomessa tunnetaan. Näillä vaahteroilla ruska on usein kaksijakoinen; ensin ilmaantuvat nämä punasävyiset värit ja niitten lehtien varistua ilmaantuvat keltaiset värit. Tyypillisesti viimeisenä kellastuvat lehdet sijaitsevat puun latvuksen sisäosissa ja ensin ilmaantuvat punaiset värit ovat oksien kärjissä ja latvuksen pinnassa; aurinkoisemmat kohdat kehittävät eniten punaisia väriaineita.

Näistä kuvista alimmassa nähdään esimerkki siitä, että punainen ruska ilmenee voimakkaasti laikuittain. Tilanne syntyy siitä, että yksilön heikoimmat oksat ovat ensin ruskassa. Tällöin on tyyppillistä, että sävyt ovat huikean punaisia ja näyttävyyttä lisää se seikka, että ko. ruskalle on kontrastina vielä runsas ja tumma vihreä. Kyseessä on siis vastaväriharmonia. Kuva on otettu keskiviikkona 21.9.2005 Vantaan Tikkurilassa paikan kirjaston istutuksesta.

Seuraavaksi ylemmässä kuvassa ruska ilmaantuu puiden latvuksiin tasaisemmin, mutta kuitenkin niin, että väriä on kuin satanut puiden päälle. Samassa kuvassa nähdään myös seuraavaa vaahteroille tyypillistä yksilöllistä vaihtelua: keskellä oleva vaaleimmin vihreä puu on ruskasävyltään keltainen, vasemmalla oleva tummanvihreä ja siten rehevimmin kasvanut vaahtera ei ole muodostanut paljoa punaisia sävyjä ja oikealla vasemman puoleista hieman heikommin voiva, mutta keskimmäistä tummemman vihreät lehdet omaava yksilö on tehnyt eniten punaista väriä. Kuva on otettu tänään sunnuntaina 25.9.2005 Mäntsälässä.

Kahdessa ylimmässä kuvassa on esimerkki kuivahkolla ja paahteisella paikalla olevasta vaahterasta, joka tekee tyypillisesti eniten punaista väriä ja on ruskassa muita metsävaahteroita aikaisemmin; molemmat kuvat on otettu jo maanantaina 19.9.2005 Mäntsälässä. Tämä kuvien yksilö ei edes ole kaikkein punaisimmasta päästä, mitä tämän tyyppisillä kasvupaikoilla voidaan ruskan suhteen nähdä. Yksilölliset erot näkyvät myös näillä paikoilla.

Käytettäessä metsävaahteraa istutuksissa, havaitaan siis se, että ei voida olla varmoja kirkkaista ja punaisista ruskaväreistä. Huolellisesti taktikoimalla ja ennen sitä vaahteran ruskaominaisuuksia tutkimalla eri olosuhteissa voidaan kuitenkin vaikuttaa lajin ruskan laatuun eri paikoille suunniteltavien istutusten parissa. Metsävaahteran ruska on siis monimuotoista, mutta ruskaominaisuudet ovat vahvasti geeneissäkin. Näin ollen kunkin yksilön ruska toistuu suunnilleen samanlaisena vuodesta toiseen, mikä helpottaa em. suunnittelua.

Taimimyymälässä kannattaakin käydä valikoimassa taimet juuri syksyllä tai ennakoida esim. keväällä lehtien puhkeamissävystä tulevan ruskan laatua; mitä vähemmän punaista nuorissa lehdissä, niin sitä vähemmän punaista ruskaa keskimäärin syntyy. Maaperän kosteus- ja ravinnetilanteeseen, paikan aurinkoisuuteen ja puun alkuperään tulee kiinnittää myös huomiota, jotta voidaan maanitella esiin halutunlaista ruskaa. Tämä kaikki on kuitenkin sen verran hienosäätöä, että siihen ei käytännössä ole kiinnitetty aikaisemmin huomiota. Valintojen vaikutus puun visuaalisuuteen voi olla kuitenkin suuri. Kaiken kaikkiaan se on vaalittavaa rikkautta, että Suomessa olevat metsävaahteramme ovat ruskakäyttäytymiseltään näin kirjavia.