Mustaselja (Sambucus nigra)

Viimeaikaiset lämpimät säät ovat kypsyttäneet vauhdilla viimeisiä valmistuvia hedelmiä. Alimmassa kuvassa olevat mustaseljan marjat valmistuivat kokonaan viime viikoksi, mikä tapahtui tänä vuonna siis jo selvästi syyskuun puolella tavanomaista aikatauluaan tässä vaiheessa 1 - 2 viikkoa edellä olevan kasvukauden vuoksi. Marjat ovat syötäviä ja niistä saadaan mm. hilloa ja raaka-ainetta viineihin. Tämä kuva on otettu tänään 30.9.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Seuraavassa kuvassa kuvattuna 22.9.2005 Espoon Tapiolassa on esimerkki terttuseljan tilanteesta. Lähes kaikki ko. lajin pensaat ovat jo varistaneet marjansa, mutta tällaisia yksittäisiä marjallisia pensaita on vielä ollut syyskuun lopulla ja vielä nyt lokakuun alussakin. Marjat ovat kuitenkin tummuneet ylikypsinä jo paljon. Normaalimmassa tilanteessa terttuseljan marjat säilyisivät pidempään, vaikka ne kypsyvät tyypillisesti jo heinäkuun puolella. Sekä terttuselja että mustaselja ovat jo varistaneet paikoin lehtiään, mutta molemmilla ruskaa ei käytännössä ole; lehdet varisevat vihreinä tai hyvin haaleasti kellertävinä. Osa pensaista säilyy pitkälle lokakuuhun kesäasussa.

Muut kuvat ovat Kaisaniemestä, mutta kuvattuna 24.9.2005. Seuraavassa kuvassa näkyvät japaninruusukvittenin keltaiset omenamaiset hedelmät ovat myös myöhään valmistuvia ja kypsymisajankohta on suunnilleen sama talviomenlajikkeiden kanssa. Nyt nämäkin ovat kypsyneet, mutta myöhäisten omenien tapaan nämäkin hedelmät saavat vielä hyvää aromia pienistä yöpakkasista. Ne ovat siis syötäviä. Nyt yöpakkasia ei ole vieläkään tiedossa. Joka tapauksessa japaninruusukvittenin hedelmillä on erikoinen aromaattinen ominaisuus (tuoksuvat voimakkaasti hajuvesimäisiltä) ja hedelmät tuntuvat muovisilta /kumimaisilta. Ne myös säilyvät jopa pitkälle talveen koristeellisina. Japaninruusukvitteni kukki touko- kesäkuussa oranssinpunaisin kukin. Kuvassa nähdään myös se, että laji säilyy pitkään kesävihreänä.

Ylempänä on esimerkki ussurinpäärynän pyöreistä hedelmistä. Ne eivät ole juurikaan syötäväksi soveltuvia. Näin syyskuun lopulla ne ovat varisseet vähitellen, mistä tietää niiden kypsyneen. Kuvan yksilöllä ei ole muodostunut tyypillistä punaista ruskaa, mutta siitäkin tarjoan esimerkkejä jatkossa...

Jotkin orapihlajalajit kypsyttvät hedelmiään myös melkoisen myöhään, joista ylimmissä kuvissa on esimerkit. Alempi helmiorapihlaja ja ylempi säiläorapihlaja ovat valmistaneet marjansa punaisiksi syyskuun loppupuoliskolla. Aikaisemmin esittelin myös samaan aikaan marjansa kypsyttävät ruusuorapihlajan (Crataegus laevigata "Paul's Scarlet") ja marjaomenapensaan (Malus toringo var. sargentii). Kaikkein aikaisimmin marjansa kypsyttävä orapihlaja on amurinorapihlaja (Crataegus maximowiczii). Se valmistaa marjansa jo heinäkuussa. Nämä myöhään valmistuneet marjat säilyvät vielä pitkään lehtien varistuakin, mutta esim. amurinorapihlaja on varistanut marjansa jo elokuussa. Pihlajienkin (Sorbus sp.) joukossa on ollut aina näihin päiviin asti raakamarjaisia lajeja, joista näytän esimerkkejä myöhemmin.