Päättyvän viikon kasviin harmaapihtaan (Abies concolor) verrattavia muita sinertäviä havupuita ovat mm. alakuvan harvinainen engelmanninkuusi (Picea engelmannii) ja kolmen yläkuvan erittäin yleinen sinikuusi (Picea pungens "Glauca"). Alin kuva on otettu 25.8.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja kolme ylintä ovat Hämeenlinnasta kuvattuna 31.8.2005.

Näilläkin lajeilla näkyy selvästi se, kuinka vanhemmat neulasvuosikerrat ovat tummempia ja vähemmän sinertäviä kuin kuluvan kesän uudet neulaset. Pihdoista poiketen kuusten neulaset ovat kuitenkin sijoittuneet tasaisemmin ympäri oksan ja ne ovat myös teräviä ja kovia, kun taas pihdoilla neulaset ovat pehmeitä ja tylppäkärkisiä. Silmuissakin on eroja. Kuusilla silmut ovat teräväkärkisiä ja kuivia, kun taas pihdoilla ne ovat pyöreitä ja pihkantahmeita. Kävyt ovat kuusilla roikkuvia ja kokonaisena puusta varisevia, mutta pihdoilla pystyjä sekä puussa hajoavia. Muitakin pienipiirteisiä eroja on näiden kahden suvun välillä, mutta jätetään ne nyt mainitsematta.

Engelmanninkuusta ja sinikuusta sen sijaan voi olla hankala erottaa toisistaan, kun ne muistuttavat niin paljon toisiaan. Ensin mainittu on kuitenkin vähän hillitymmin sinertävä ja sen kasvutapa on leveämpi pitkien oksiensa vuoksi. Latvus on myös harsumpi. Kävyissäkin on eroja; engelmanninkuusen kävyt ovat melko pieniä ja pyöreäsuomuisia. Sinikuusella käpysuomut ovat pitkulaisempia ja kävyt muistuttavat enemmän metsäkuusen (Picea abies) käpyjä. Sinikuusen neulaset ovat kovempia ja huomattavasti terävämpiäkin.

Joka tapauksessa kaikki tällaiset sinertävät havupuut ovat erinomaisia koristekasveja, joita voi kayttää niin toistensa kanssa kuin muiden havu- ja lehtipuiden kanssa yhdessä sekä omina yksittäispuina tai yksittäisryhminä. Sinikuusta on jopa montaa eri lajiketta, jotka ovat eri tavoin sinertäviä - harmaita ja kasvutavoiltaan vaihtelevia. Joitakin lajikkeita kutsutaan hopeakuusiksi. Lajikkeita ovat esim. "Koster", "Fat Albert", "Iseli's Fastigiata" ja "Glauca Globosa". Tässä, tässä ja tässä on kattavat listat kuvineen eri lajikkeista. Kaikkien niiden kasvattaminen Suomessa voi olla kannattavaa ja suosittelenkin sinikuusen lajikevalikoiman laajentamista. Unohtaa ei sovi myöskään normaalityyppiä okakuusta (Picea pungens).