Punainen syyshohdekukka (Helenium "Moerheim Beauty"), hopeamaruna (Artemisia ludoviciana) ja keltainen syyshohdekukka (Helenium "Bishop").

Kukinta sen kuin vain jatkuu ja tämä meneillään oleva intiaanikesä toki auttaa hieman asiaa. Yllä olevat kuvat on otettu lauantaina 24.9.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ko. käyntikerralla havaitsin, että minkäänlainen halla ei ole vielä vieraillut paikalla reilun viikon takaisen kylmän jakson aikana. Monet arimmatkin kasvit ovat täysin vetreässä kunnossa. Tässä havaitaan taas kerran se, kuinka eriarvoisessa asemassa Uudenmaan sisämaa-alueet ovat verrattuna rannikkoon; Mäntsälässä taannoin esittelemäni auringonkukkapelto kuihtui halloissa ja se niitettiin pian pois, mutta täälläkin (kuvattuna 22.9.2005) löytyy esimerkki etelärannikon yhä kukkivista auringonkukista. Nämä kuvien kukkijat eivät ole kovin hallanarkoja, vaan lähes tällaista loistoa voi odottaa kohtuullisten hallojenkin jälkeen, kunnes muutaman asteen yöpakkaset koittavat. Sama koskee edelliselläkin kerralla esittelemiäni syyskukkijoita.

Alimmassa kuvassa on nyt yhtäaikaa kukassa molemmat syyshohdekukkalajikkeet hopeamarunan kanssa. Punainen lajike "Moerheim Beauty" on aloittanut kukintansa uudestaan tässä syyskuun mittaan. Näin voi käydä etenkin, jos säät ovat pitkään tavanomaista lämpimämpiä näinä aikoina. Lajike kukki varsinaisesti jo heinä- elokuussa. Elokuun lopulla kukinnan aloittanut lajike "Bishop" jaksaa yhä runsaana. Hopeamarunan kukintakin on voimistunut, sillä versojen latvassa olevat kukintotähkät ovat pidentyneet ja runsastuneet. Nyt ne näkyvät hyvin jo kuvassakin.

Elokuunasteri on ollut kukassa jo koko elokuun, mutta sekin jaksaa aina pakkasiin asti. Kuvassa nähdään sen kukkien lisäksi myös vanhoja kuihtuneita mykeröitä. Edellisellä kerralla esittelemäni tuoksuasteri (Aster novae-angliae) ja myöskin syysasteri (Aster novi-belgii) voimistavat kukintaansa tänä syksynä erityisen runsaaksi lokakuun alkuun mennessä. Molemmat ovat siis hyvin myöhäisiä kukkijoita, mutta nyt ne hyötyvät lämpöaallosta hyvin paljon.

Osa syysleimulajikkeista aloitti kukinnan jo selvästi heinäkuun puolella, mutta jotkut myöhäiset lajikkeet, kuten kuvan "Erntefeuer" ovat vielä tässä vaiheessa hyvin kauniisti kukassa. Eri syysleimulajikkeita sommittelemalla saadaan siis erityisen pitkäkestoista kukintaa samaan ryhmään. Loisto voi kestää jopa yli kolme kuukautta, jos voimakkaat yöpakkaset antavat odottaa itseään lokakuussa tai kasvukausi on ollut poikkeuksellisen paljon edellä tavanomaista aikatauluaan. Joskus, esim. ensi vuonna saatan ottaa syysleimulajikkeita parempaan esittelyyn...

Parin viimeksi kuluneen viikon aikana on ilmestynyt myös täysin uusi kukkija sesongin loppuun. Yläkuvassa ko. laji komeileekin eli syysmyrkkylilja. Toinen nimi alastonimpi kertoo lajin luonteesta myös hyvin, sillä kukat puhkeavat sipuleista ilman lehtiä kuin alastomina. Lehdet puhkeavat vasta seuraavana keväänä tuoden mukanaan maan alta myös kypsyvät siemenkodat, jotka pölyttyvät siis näin syksyllä. Jatkossa nuo kukat kasvavat vähän lisää vartta ja kukinnan lopulla ne alkavat kaatuilla maata myöten. Viimeistään kohtalokas yöpakkanen tai jopa ensilumi tuhoaa kasvuston. Riippuu siis paljon kunkin vuoden syyssäästä, miten pitkään lajin kukinta kestää Etelä-Suomen olosuhteissa. Se voi olla mitä vain parista viikosta yli kuukauteen myöskin kasvupaikan mukaan vaihdellen. Hallanaroilla paikoilla loisto jää lyhyemmäksi kuin suojaisilla paikoilla. Hauskan erikoinen kasvi joka tapauksessa, jolla saa helposti näyttävää syksyn kukintaa; suosittelen!