Thursday, September 22, 2005

Taimien siirtoa uudelle taimikasvatuspaikalle - osa 23



Edessä: amurinlehmus (Tilia amurensis), ruskearuskainen: miyabenvaahtera (Acer miyabei) ja punaruskainen: idänvaahtera (Acer mono). Posted by Picasa
Posted by at

1 comment:

Mika said...

Puulajipuistoni on kooltaan 2,5ha, joten sinne mahtuu yhtä ja toista. Paikan tarkkaa sijaintia en voi tässä julkisesti sanoa, koska mm. ilkivallan mahdollisuus epäilyttää. Blogisi mailikontaktin kautta voin sen sinulle kuitenkin kertoa.

Kävin lukemassa ajatuksiasi ympäristönsuunnittelusta ja nyökyttelin päätäni. Siinä siis olen samaa mieltä, että nämä ns. edustuspuutarhat ovat usein aneemisia, persoonallisuudesta poisnuoltuja ja ylisiistejä kopioita toisistaan, jotka eivät aina sovi ympäristöönsäkään.

Kasvilajivalinnat ovat yleensäkin mielestäni liian usein teollisen monotonisia, kaavamaisia ja niiden sijoittelussakin on toivomisen varaa; onhan nurmikolle sinne tänne sijoitetut kasvit aika naivin näköistä katseltavaa ja kasvien ekologisten vaatimusten suhteenkin epäilyttäviä. Kasvitietämyksen guru Pentti Alankokin on tähdentänyt sitä, että kasvit viihtyvät parhaiten ryhmissä toistensa kanssa eikä yksittäin aavalla nurmikkoerämaalla. On tässä mielessä totta kai hyviäkin esimerkkejä olemassa.

Ympäristönsuunnittelumakuni on tietyllä tavalla visuaalisesti voimakas, räiskyvä ja monimuotoinen. Ei siis niinkään maanläheinen ja vaatimaton. Kasveihin hurahtaneena olen nimenomaan halukas tuomaan Suomen kasvillisuudenkäyttöön aimo annoksen lisää uutta ja ennakkoluulotonta ajattelua, jossa ei kaihdeta rohkeita näkemyksiä ja vahvaa taiteellista imagoa sekä ollaan valmiita lisäämään kasvilajivalikoimaa reippaasti. Tärkein esikuvani tässä mielessä on vuonna 1994 kuollut brasilialainen maisema-arkkitehti Roberto Burle-Marx.

On kuitenkin tärkeää, että asiat eivät mene halpahintaisen kitshin puolelle, vaan syntyisi esteettisesti ja ekologisesti korkealaatuista ja sopivaa jälkeä. Luulenpa hyvinkin olevani oikea henkilö toimimaan ja edistämään asioita tässä mielessä.

Haluan tietenkin kunnioittaa kunkin paikan henkeä, mitä sitten suunnittelenkin. Se tarkoittaa maaston vaatimusten lisäksi mm. ympäröivän maiseman kulttuurillisten, esteettisten, kaupunkikuvallisten, liikenteellisten, historiallisten, arkkitehtonisten ym. monien seikkojen huomioimista. Ympäristö on aina kokonaisuus hyvin monista muuttujista, jossa vaikuttavat niin luonnon oma ekologia kuin ihmisten kulttuuri.

Kunhan kasvukausi on kokonaan ohi, niin tulen varmaakin palaamaan näihin ja muihinkin asioihin tässä blogissa monta kertaa omissa merkinnöissään... Ympäristötietoisuutta on hyvä lisätä monella tavalla ja maisema-arkkitehtuurikin on alana edelleen suhteellisen tuntematon Suomessa.

11:08 am

Post a Comment

Subscribe to: Post Comments (Atom)