Amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense) ja oikeassa reunassa pilkistää kesävihreä euroopanpyökki (Fagus sylvatica).

Tässä kuvasarjassa tarjoan myöhään ruskaantuvia puulajeja, joista monet ovat hyvin harvinaisia talvenarkuutensa vuoksi. Kuvasarjan teemaksi valitsin myös isolehtisyyden ja jo elokuussa esittelin useimmat näistä saman teeman yhteydessä. Nyt on esillä myös aikaisemmin esittelemättömiä lajeja. Yhteistä useimmilla näistä on hyvin pitkään säilyvä kesäasu ja se, että varsinainen ruska jää sen vuoksi monesti kehittymättä lehtien palelluttua ensimmäisissä kunnon pakkasissa (kunnon pakkanen = yhdestä asteesta n. viiteen asteeseen tapauskohtaisesti). Kaikki kuvat on otettu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alin ja viisi ylintä kuvaa on otettu maanantaina 17.10.2005. Kaikki muut on kuvattu perjantaina 14.10.2005.

Tässä yhteydessä mainitsen edelleen myös sen, että pientä hallaa lukuun ottamatta Kaisaniemessä ei ole vieläkään ollut yöpakkasta, kuten sisämaassa on käynyt. Niinpä tässä esitellyt aratkaan kasvit eivät ole kärsineet vielä lehtivaurioita. Muutaman päivän kuluttua Kaisaniemessäkin pitäisi olla pakkasta yöllä, joten jätän näiden kasvien osalta pakkasvaikutusten arvioinnin sen jälkeiseen aikaan ja ajallaan siitä voi päätellä sen, kuinka näiden kasvien olisi käynyt jo muutama yö sitten sisämaassa. Palannen siis asiaan kuvien kera...

Sitten kasvikohtaista selostusta. Pakkohan sitä on edelleen näyttää amurinkorkkipuun ruskaa, kun se kerran on ollut niin herkullista tänä syksynä leutoudesta johtuen. Tuo alimman kuvan yksilö on myöhäisimmin ruskaantunut ko. lajin puu. Muut aikaisemmin esitellyt amurinkorkkipuut olivat kuvaushetkellä jo paljaita. Lajin vaihtelu on siis hyvin suurta. Jos kunnon yöpakkaset olisivat tulleet esim. lokakuun alussa, olisi lajin ruska jäänyt kuvan yksilön osalta kesken; lehdet olisivat varisseet heti pakkasen jälkeen.

Lakkipuu on ruskaantunut hiljalleen syyskuun lopulta lähtien ja värisävynä on tyypillisesti puhdas keltainen. Koko latvus ei ruskaannu kerralla vaan jokin osa puusta on tietyssä vaiheessa aina ensin paljas. Erikoisuutena on se, että useimmat lehtiruodit jäävät oksiin kiinni joksikin aikaa lehdyköiden jo varistua. Ruskakäyttäytyminen on lakkipuulla siten varsin samanlaista kuin samassa kuvassa pienenä taimena näkyvällä ja kuvasarjassa ylempänä paremmin esitellyllä kentuckynkahvipuulla. Melkolailla samaa voi sanoa myös jumaltenpuusta, jolla tosin on haaleamman keltainen ruska kuin ensin mainituilla lajeilla. Lakkipuun lehdet ovat näistä vähiten pakkasenarat ja kentuckynkahvipuu aloittaa ruskansa myöhäisimmin. Lakkipuu on näistä hyvin menestyvä, mutta vielä harvinainen ja jumaltenpuuta on arimpana mahdollista kasvattaa lähinnä pensasmaisesti vain rannikon suotuisilla paikoilla. Kentuckynkahvipuun kasvatuksesta ei ole vielä juurikaan kokemuksia.

Samettisumakki ja eteläntrumpettipuu ovat olleet yhä kesäasussa. Nämäkin lajit ovat niitä, joilla varsinainen ruska jää monesti kehittymättä pakkasen palellutettua niiden lehdet ennen täyttä ruskaa. Leutoina lokakuina samettisumakki saa kirkkaan punaoranssin ja keltaisen ruskan, jos pakkaset viivästyvät marraskuulle. Aurinkoisella paikalla kirkkaat punaiset sävyt ovat huikean hallitsevia. Tämä kasvupaikka on kokemukseni mukaan vain haaleankeltaista väriä suosiva ja muutenkin tämän yksilön ruska on yleensä liian myöhäinen ilmetäkseen. Karummalla paikalla samettisumakin ruska olisi ollut kuvaushetkellä jo ainakin alussa. Trumpettipuun ruska on vaaleankeltainen ja kuivemmilla paikoilla sekin olisi ollut jo selvästi esillä. Arboretumalueellani olevat trumpettipuuthan kärsivät lieviä hallavaurioita syyskuun lopulla ja ne ovat nyt lähes lehdettömiä. Trumpettipuu on melko arka, mutta suotuisilla paikoilla eteläisimmässä Suomessa pensasmaisena tai ns. perennoivana menestyvä. Samettisumakki on kestävämpi ja se voi kasvaa kuvan tapaan pieneksi puuksikin.

Sitten otan esittelyvuoroon seitsensormiaralian, joka esiintyi kesäkuussa jumaltenpuun kanssa samoissa kuvissa, kun jumaltenpuu oli viikon kasvi. Seitsensormiaralia saa kuvan tapaan kirkkaankeltaisen ruskan melko aikaisin ja loppuvaiheessa osa lehdistä värjäytyy osittain ruskeaksi. Tätä kirjoitettaessa puu on jo paljas lehdistään, joten sen olemukseen ei pakkaset ymmärrettävästi enää vaikuta. Ensi vuonna esittelen lajia vielä paremmin, sillä aavistan tuon yksilön kukkivan seuraavalla kasvukaudella... Seitsensormiaralia on hyvin kiintoisa uusi tuttavuus, joka näyttää menestyvän hyvin ainakin eteläisimmässä Suomessa.

Maakkia on myös myöhään ruskaantuva laji, mutta kuvan kasvupaikka on ravinteikas ja kostea, josta em. osittain johtuu. Karummissa oloissa lajille olisi jo tullut hieman kellertävää ja ruskehtavaa syysväriä. Lajin elokuun kukinnasta ei muodostunut hedelmiä eli hernekasveille (Fabaceae) tyypillisiä palkoja. Tämän lajin lehdet ovat yhtä pakkasenarkoja kuin muiden tässä esiteltyjen yhä kesävihreiden lajien. Maakkia on silti varsin hyvin menestyvä, kuten mainitsin jo kesäkuun alussa lajin ollessa viikon kasvi.

Vähemmän pakkasenarkoja ovat sen sijaan jalokastanjan lehdet, jotka ovat olleet edelleen vihreitä. Varsinainen ruska on lajilla keltainen ja ruskea. Melkolailla samaan tapaan siis, kuten äskettäin esittelemälläni amerikanpyökillä (Fagus grandifolia), joka on jo ruskansa lopussa. Myöhäinen ruska-ajankohta merkitsee myös tämän lajin kohdalla lehtien paleltumista usein ennen ruskan alkua. Jalokastanja on yksi tyypillinen Etelä- ja Keski-Euroopassa nähtävä puulaji, mutta Suomessa melko arka. Tuossa kuvan paikassa se on kuitenkin menestynyt toistaiseksi mainiosti.

Kentuckynkahvipuuta hieman vähemmän pakkasenarat lehdet ovat samaan hernekasvien heimoon kuuluvilla valeakaasialla ja japaninkolmiokalla. Läntisessä maailmassa tunnetumpi amerikkalainen kolmioka (Gleditsia triacanthos) on myös samanlainen. Kaikilla näillä varsinainen ruskaväri on keltainen ja se ilmaantuu Suomessa yleensä niin myöhään lokakuussa, ettei se ehdi ainakaan normaalivuosina kehittyä kunnolla ennen pakkasia edes etelärannikolla ehkä suotuisimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta. Noissa kuvissa ruska on ainakin kentuckynkahvipuulla ja valeakaasialla kuitenkin alussaan ja amerikkalaisella kolmiokalla ruska olisi näistä pisimmällä. Arboretumalueellanihan valeakaasia on menestynyt toistaiseksi jopa erinomaisesti.

Ylimmissä kuvissa olevat saksanpähkinä l. aitojalopähkinä ja japaninsiipipähkinä ovat myös lehdiltään näitä arastelijoita. Kuvan saksanpähkinä on tyypillisesti vielä kesäasussa, mutta tuo japaninsiipipähkinä on erikoisen myöhään kesäasussa. Normaalisti sen ruska olisi samoihin aikoihin jalopähkinöiden (Juglans sp.) kanssa, jotka ovat jo pääosin paljaita ja keltaisen ruskansa läpikäyneitä paitsi tietysti saksanpähkinä. Tämä kasvupaikka on ilmeisesti hyvin ravinteikas ja se on viivästyttänyt osaltaan tämän yksilön keltaista ruskaa. Saksanpähkinä on melko arka laji ja se menestyy vain rannikolla pensasmaisena, mutta japaninsiipipähkinä menestyy varsin hyvin Etelä-Suomessa.

On huomattava, että taannoinen leutous viivästytti kaikkien näiden lajien ruskaa, jolloin niiden ulkoasu ei ole tähän aikaan yleensä näin vihreä. Toisaalta yöpakkaset olisivat tavanomaisemman syksyn mukaisesti jo palelluttaneet näiden lehtiä runsaasti. Tätä kirjoitettaessa vihreys on säilynyt edelleenkin hyvin lukuun ottamatta aikaisemmassa ruskassa olleita amurinkorkkipuuta, lakkipuuta, seitsensormiaraliaa ja osittain jumaltenpuutakin. Tulevan viikon kylmyys luo jännittävän tilanteen; tuleeko viimein Kaisaniemeenkin lehdet tuhoava pakkanen...