Hopeapaju (Salix alba "Sibirica")

Kuvasarja tarjoaa esimerkkejä myöhään kesäasuisina pysyvistä puulajeista. Vastaavanlaisista pensaistahan olen jo kertonutkin. Nämä kuvat on otettu Espoon Tapiolassa, joista alimmat kolme lajia on kuvattu 12.10.2005 ja ylimmät kaksi lajia 14.10.2005. Viime yönä oli Uudenmaan sisämaassa toistaiseksi kylmin pakkasyö. Mäntsälän vanhalla taimipaikalla lämpötila oli alimmillaan -3,5 astetta. Helsingin Kaisaniemessäkin oli n. +1, jolloin paikan kasvitieteellísessä oli ensimmäinen kunnon halla. Mainitsen tästä lähtien samalla, kuinka esiteltävät lajit reagoivat esim. -3,5 asteen pakkaseen. Etelärannikolla vaikutukset eivät tälläkään kertaa vielä juuri näy. Seuraavina lähiöinä pakkasta ei ole odotettavissa.

Alimpien kuvien hopeapaju on tyypillinen esimerkki pitkään lehdessä pysyvistä pajuista. Lajille ei edes itse asiassa tule juuri ollenkaan ruskaa, koska haaleankellertävät sävyt peittyvät lehtien tiheän karvapeitteen alle. Lehtien varisemista on jo hieman tapahtunut, mutta se on erittäin hidasta. Aluksi varisevat kuluvan vuoden versojen alimmat lehdet ja normaalistikin vasta marraskuun alussa viimeiset oksien kärkipään lehdet. Kellertävä syysväritys näkyy selvemmin sateella, kun lehtien karvapeite muuttuu kostuessaan läpinäkyvämmäksi. Kesäsateellakin sen huomaa, kun puiden latvus muuttuu hopeisesta vihreäksi. Pakkanen nopeuttaa vain hieman lehtien varisemista.

Pajuista myös raita on erittäin myöhäinen lehtensä varistaja, mutta laji on alaston yleensä ennen hopeapajua. Viimeksi kuluneen viikon aikana jopa lähes kokonaan kesäasuisia raitoja kuvan tapaan on ollut yhä edelleen paikoittain, mutta suurin osa niistä on ollut ruskahuipussaan keltaisena ja ruskehtavankeltaisena. Luonnonvaraisista puistamme raita on vastoin mainettaan oikein kelpo puu puistoihin ja puutarhoihin. Myöhäisen ruskansa lisäksihän lajin kasvukauden alussa tapahtuva kukinta on kaunis ja runsas; nimenomaan keltaisena loistavat hedeyksilöt ovat silloin erottuvia puita. Pakkanen nopeuttaa ruskaantuneiden lehtien varisemista selvästi ja osa lehdistä voi saada hieman lisää ruskeaa väriä.

Puistolehmus ja lehmukset yleensäkin ovat pitkään kesäasussa pysyviä lajeja. Kuivahkoille ja vähäravinteisille paikoille istutetut suvun puut eroavat kuitenkin ruskakäyttäytymiseltään huomattavasti verrattuna muilla paikoilla oleviin lehmuksiin. Karujen paikkojen lehmukset ovat lähes tyhjiä lehdistään. Nämä muut paikat ovat kuitenkin tyypillisempiä ja kuvan tapaan kesäasuisia puistolehmuksia onkin ollut jopa sisämaa-alueilla runsaasti ja vasta osassa on ollut keltaisen ruskan alkuvaiheita. Syksystä on ollut merkkinä vain hedelmystöjen ja niiden lenninsiipien ruskea väri, joka ilmaantui syyskuun aikana. Viime yön sisämaan kaltainen pakkanen vaikuttaa lajin vihreisiin lehtiin niitä ruskistaen ja lehdet varisevat sitten herkästi ilman varsinaista ruskaa. Niinpä nyt kehittyy voimakas visuaalinen ero sisämaan ja etelärannikon lehmusten välille. Etelärannikon lehmuksissa keltainen ruska etenee alkavalla leudolla jaksolla.

Hapankirsikka ja imeläkirsikka ovat tyypillisiä lokakuussakin kesäasussa pysyviä lajeja. Molempien ruska on enimmäkseen keltainen, mutta imeläkirsikalla on myös hieman punaisia ja oransseja sävyjä. Ylimmässä kuvassa nähdään toisessa imeläkirsikassa jo vähän ruskan alkua, mutta muutoin kesäasu on säilynyt lämpöaallon viivästyttämänä. Em. pakkanen voi ruskistaa hieman myös näiden lehtiä ja lehdet varisevat sitten melko pian ilman tai osittain ilman varsinaista ruskaa. Imeläkirsikka on tässä suhteessa arempi. Etelärannikolla varsinainen ruska alkaa kuitenkin edetä kokonaisena tämän viikon aikana näilläkin lajeilla.