Isotuomipihlaja (Amelanchier spicata)

Alunperin ajattelin ottaa koko tuomipihlajien suvun tämän viikon kasviksi, jonka lajeja nyt kuitenkin esittelen yllä olevassa kuvasarjassa ja myös myöhemmin. Kaisaniemessä on nimittäin eräs yllätys, jonka päätin valita sittenkin tämän viikon kasviksi. Palaan siihen kuitenkin vasta huomenna. Nyt on aika paneutua yhä edelleen kirkkaisiin ja punaisiin ruskaväreihin tuomipihlajien parissa. Kaikki kuvat on otettu 8.10.2005, joista kaksi ylintä on peräisin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta ja muut Espoon Tapiolasta.

Tuomipihlajat ovat tunnettuja kauniin kukintansa ja lehtiensä punertavan kevätvärityksen lisäksi myös kirkkaista punaisista ja oransseista syysväreistään. Yllä olevassa kuvasarjassa nähdään siitä joitakin tyypillisiä esimerkkejä. Alimman kuvan isotuomipihlaja on tässä mielessä kaikkein heikkoruskaisin valinta, vaikka kirkkautta silläkin väreissään on. Tyypillisesti isotuomipihlajan värit ovat enemmän keltaiseen suuntaan taipuneita kuin muilla tuomipihlajilla. Tuo kuvan yksilö on sieltä punaisimmasta päästä, mutta samalla siitä nähdään ko. lajin tapa muuttaa osa lehdistään myös kokonaan keltaisiksi, jota muut esitellyt tuomipihlajat eivät tee. Lisäksi isotuomipihlajan kevätväritys on harmaanvihertävä eikä punertava. Harmaus tulee supussa olevien lehtien vahvasta karvapeitteestä. Isotuomipihlajan kasvutapakin eroaa muista. Se on tiheän luutamainen, kuten kuvassa ja muilla tuomipihlajilla on puolestaan avoimemmat ja epäsäännöllisemmät latvukset. Ko. kuvan taustalla vasemmalla on muuten poikkeuksellisen iso haapa (Populus tremula) vielä kesävihreänä; huom. ajankohta.

Seuraavissa kuvissa nähdään rusotuomipihlajan alkuvaiheen häilyvää ruskaa, joka voi olla noinkin tummaa ja violettiin vivahtavaa. Tämä laji on tuomipihlajista keskimäärin viimeisenä ruskassa, mutta ylemmissä ko. lajin kuvissa nähdään myös pitkälle edennyttä ruskaa. Toiseksi ylimmässä kuvassa nähdäänkin sirotuomipihlaja ja rusotuomipihlaja samassa ryhmässä. Taaempana oleva rusotuomipihlaja on vielä vähemmän ruskassa ja edessä olevat pitkät sirotuomipihlajat ovat pidemmällä väreissään. Tällä tavoin laittamalla näitä kahta lajia samaan ryhmään saadaan ruska-aikaa pidennettyä huomattavastikin.

Tuomipihlajien ruska on tänä vuonna poikkeuksellisesta lämpimyydestä johtuen huipussaan vasta tällä viikolla, joka on 1 - 2 viikkoa tavanomaista myöhemmin. Tuomipihlajien ruskan huippu on siis suunnilleen samaan aikaan yleisen ruskahuipun kanssa. Viimeisenä lehdessä ovat siis kosteilla ja ravinteikkailla paikoilla olevat rusotuomipihlajat, joilla normaalistikin ruska voi viipyä lokakuun lopulle. Tänä vuonna näyttää siltä, että sen lajin ruskaa olisi vielä marraskuunkin puolella... Näistä lajeista ensimmäisenä lehtensä on varistanut yleensä kuivimpien ja vähäravinteisten paikkojen isotuomipihlajat. Tänä vuonna niin on jo käynyt tähän päivään mennessä lämpimyydestä huolimatta.