Jalokastanja (Castanea sativa)

Tässä kuvasarjassa vertaan enemmän tai vähemmän talvenarkojen lajien lehtien pakkasenkestävyyttä. Kaikki kuvat on otettu tiistaina 25.10.2005 heti edellisen yön pakkasen jälkeen Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, missä tuo pakkaslukema oli -3,5 astetta. Sen jälkeen toissa yönäkin oli pakkasta lähes -3 astetta, joten vauriot ovat lisääntyneet kuvien tilanteesta. Sisämaatilanteessa nämä lajit olisivat kärsineet paikoin jo syyskuun halloissa, kuten olen esitellyt taimieni kohdalla.

Alimman kuvan jalokastanja on osoittautunut varsin kestäväksi tällaisia pikkupakkasia vastaan. Nuo lehdet eivät ole oikeastaan ollenkaan vaurioituneet, vaan edelleenkin varsinainen keltainen ruska pääsee etenemään. Kuvassa siitä näkyykin jo häilyvää väriä lehvästön sisäosissa, mikä on hyvin tammimainen (Quercus robur) tapa ruskaantua. Sisämaassa yli -5 asteen pakkaset olisivat jo muuttaneet nämä lehdet harmahtavanruskean kuiviksi.

Japaninsiipipähkinä ei ole kovin kestävä lehdiltään pakkasen tullessa, mutta tässä kuvan tapauksessa lehtien säilyminen johtuu ylispuuston ja oman lehtevän latvuksensa suojaavasta vaikutuksesta. Vaikka pakkasta oli tässä puistossa keskimäärin kolmisen astetta, niin tästä nähdään suojaavan kasvupaikan merkitys arkoja lajeja viljeltäessä. Sisämaassa ja kylmemmällä paikalla nuo lehdet olisivat muuttuneet mustanruskeiksi ja suurin osa olisi varissut heti pakkasen mentyä ohi. Nyt tämä poikkeuksellisen myöhään kesäasussa ollut ko. lajin yksilö on kehittänyt keltaisen varsinaisen ruskansa jo pitkälle.

Seuraavana oleva valeakaasia on myös arka lehdiltään ja kuvassa tuore pakkasvaurio nähdään lehdyköiden hieman velttona roikkumisena ja vihreän värin muuttumisena harmahtavaan suuntaan. Varsinainen keltainen ruskakin on vähän tummunut. Vaurioväri jää kuitenkin tällä lajilla hyvin haaleaksi ja nyttemmin lehtien kuivuttua käppyräisiksi, ei sävy ole muuttunut kuin vähän harmahtavanruskeaan suuntaan. Tästä oli esimerkki vähän aikaa sitten arboretumalueeltani.

Japaninkolmioka kesti vielä melkein vaurioitta ensimmäisen pakkasen, mutta nyttemmin melko iso osa sen lehdistä on vähän ruskeampia ja kuivia. Osa niistä on myös varissut toisin kuin valeakaasialla, jonka lehdet pysyvät vielä kiinni melko pitkäänkin pakkasen jälkeen ja varisevat sitten enimmäkseen kokonaisina. Kolmiokalla lehdykät varisevat joka tapauksessa ensin jättäen jäljelle ruodit joksikin ajaksi.

Näistä hernekasvipuista (valeakaasia ja kolmiokakin) arin eli kentuckynkahvipuu on lehdiltään ko. pakkasen jälkeen tummanruskea ja osa lehdyköistä on varissut samantien pakkasen jälkeen. Etenkin ruskan alussa olleet lehdet varisivat herkimmin. Nyttemmin melkein kaikki lehdykät ovat varisseet ja pääruodit ovat jääneet tyypillisesti kiinni ollakseen paikoillaan vielä pitkään. Uudelta taimikasvatuspaikaltani siitä on esimerkki ko. lajin kohdalla vähän aikaa sitten laitettuna. Sama ruotien jäännenäytös koskee myös valeakaasiaa etenkin, jos sen varsinainen ruska olisi kehittynyt pidemmälle ennen pakkasta.

Saksanpähkinä on ollut viimeinen laji lehdessä jalopähkinöstä joitakin yksittäisiä muiden lajien yksilöitä lukuun ottamatta. Tyypillisesti heti pakkasen jälkeen saksanpähkinän lehdet tummuvat ruskeiksi ja iso osa niistä varisee samantien muiden jalopähkinöiden tapaan. Muilla jalopähkinöillä vaurioväri ei ole kuitenkaan kovin ruskea eikä tumma, kuten tällä lajilla. Tällä paikalla saksanpähkinä ei ehtinyt aloittaa ollenkaan varsinaista ruskaansa.

Hernekasvipuista kestävin tässä seurassa on lakkipuu ja se näkyykin pakkasen jälkeen lähinnä vain ruskaantuneiden lehtien pikaisena varisemisena. Kuvassa se näkyy hyvin tasaisesta lehtimatosta puu alla. Puussa vielä kiinni olevat lehdet ovat vaurioituneet vain vähän harmahtavanruskeaan suuntaan. Lakkipuu on Suomessa viljeltävistä hernekasvipuista yleensä ensimmäisenä varsinaisessa ruskassa ja nytkin melkein koko puu ehti kellastua ennen pakkasta. Samassa kuvassa näkyy hyvin myös kentuckynkahvipuu.

Jumaltenpuun pakkasvauriot ovat saksanpähkinän tyyppisiä eli osa kiinni jääneistä lehdistä on muuttunut tummempaan ja ruskeampaan suuntaan ja useimmat ovat varisseet heti pakkasen jälkeen. Kentuckynkahvipuun tapaan kiinni jääviä ruoteja ei pakkasen jälkeen juurikaan jää (kuvassa näkyy vain muutamia), vaan se ilmiö säilyy lähinnä silloin, kun lehdet varisevat pakkasettomana aikana varsinaisen ruskan edetessä loppuun. Nyttemmin koko puu onkin jo paljas lehdistään. Kuluneen vuoden paljaita versoja tutkimalla havaitaan niiden puutuneen melkoisen hyvin jopa ihan kärkeen asti, mikä lupaa hyvää talvenkeston suhteen. Jos ei tule ennätyskylmää talvea, niin seuraavalla kasvukaudella tämä jumaltenpuuyksilö jatkaa edelleen hyvin reipasta kasvuaan.

Varsinainen ruska ei päässyt alkamaan oikeastaan ollenkaan tällä kuvan samettisumakkikasvustolla. Pakkasvauriot näkyivät ensimmäisen pakkasyön jälkeen lehtien lisääntyneenä roikkumisena ja vihreän värin tummumisena ja muuttumisena hieman harmahtavampaan suuntaan. Nyttemmin vauriot ovat lisääntyneet, mutta vauriosävy ei ole siltikään kovin huomattava, vaikka lehdet ovat osaksi jo varsin kuivia käppyröitä. Pieni osa ko. lajin lehdistä on säilynyt sen verran, että odotettavissa olisi vähän varsinaista ruskaa... Karummalla paikalla lajille olisi syntynyt kirkas punakeltainen ruska ainakin osaksi ja lehdet olisivat varisseet pakkasen jälkeen tyypillisemmin, jossa lehdykättömät ruodit olisivat jääneet jäljelle joksikin ajaksi kentuckynkahvipuun mukaisesti. Nyt kuivuneet lehdet varisevat vähitellen kokonaisina, kuten valeakaasiallakin vastaavassa tilanteessa.

Maakkia saa näistä puista ja yleensäkin ehkä kaikkein dramaattisimman pakkasvauriovärin. Kuvasta se nähdään hyvin, missä vihreät lehdet ovat muuttuneet jopa mustanruskeiksi. Tämä luo mahdollisuuden huikaisevaan esteettiseen ilmiasuun, missä ko. ominaisuutta voi käyttää hyväkseen sommitelmissa erikoisena elementtinä. Pakkasvaurioiset lehdet myös säilyvät kiinni melko hyvin, joten ilmiö kestää samaan tapaan kuin vaikkapa samettisumakilla vastaavassa tilanteessa ja sitten lehdet varisevat melkolailla kokonaisina. Jos maakkiaan olisi tullut keltaruskehtava varsinainen ruska, niin lehdykät olisivat varisseet heti pakkasen jälkeen lehdyköittäin jättäen jäljelle ruodit joksikin ajaksi. Toisaalta kiinni jääneet ruskalehdet olisivat nekin tummuneet voimakkaasti.

Melko dramaattisesti värittyy pakkasen jälkeen myös eteläntrumpettipuu, kuten kuvasta nähdään. Lehdet muuttuvat kuitenkin samantien hyvin ryppyisiksi, kuiviksi ja ne myös varisevat melko nopeasti. Nyttemmin tuo kasvusto onkin jo melkein paljas. Jäljelle jää kuitenkin näyttävät paksut oksat. Lajin talvenarkuutta ajatellen tämänkin kasvuston oksat ovat valmistautuneet hyvin ensi talveen. Niinpä seuraavalla kasvukaudella voidaan odottaa kasvua jopa monesta kohtaa pitkin oksia eikä kasvusto ehkä kuolekaan maata myöden, kuten viime talvena kävi; koko tuo oksisto on siis kasvanut perennoivaan tyyliin tämän päättyvän kasvukauden aikana!