Japaninpihlaja (Sorbus commixta) ja keskellä saksanpihlaja (Sorbus aria).

Ruska on ollut edelleen kaunista ja runsasta, vaikka luontaiset puut ja pensaat alkavat olla jo melko paljaita lehdistään. Tässä kuvasarjassa kuvattuna 14.10.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa se nähdäänkin hyvin. Alin kuva on otettu 10.10.2005 myös Kaisaniemessä.

Alimmassa kuvassa edellisten merkintöjen japaninpihlajia aikaisemmin ruskaantuneet ko. lajin yksilöt ovat tätä kirjoitettaessa jo melkein tyhjiä lehdistään, mutta tuo keskimmäinen saksanpihlaja on edelleen lähes kesäasussa. Tässä onkin hyvä esimerkki eriaikaisesti ruskaantuvista pihlajalajeista, vaikka japaninpihlajakin on keskimäärin melko myöhäinen syysväreissään. Saksanpihlajan kellertävä ruska jää myöhäisimmillään kesken, kun ensimmäiset tuhdimmat pakkaset palelluttavat lehdet loka- marraskuun tienoilla. Hyvin myöhään ruskaantuva pihlaja on myös laavapihlaja, joka on kuvassa vasta osittain kellertävässä ruskassaan. Sen marjat (ylempi kuva) ovat nekin myöhästelijöitä; ne kypsyivät vasta lokakuun alkupuolella. Sisämaan äskettäisessä pakkasessa laavapihlajan osittain kesäasuinen lehvästö olisi tyhjentynyt kellastuneista lehdistä heti jään sulettua ja kiinni jääneet kellastuneet lehdet olisivat saaneet hieman ruskeaa sävyä.

Sulohelmipihlaja on erinomainen ruskakasvi punaisen värinsä ja valkoisten marjojensa kera. Samanlainen on myös helmipihlaja (Sorbus koehneana). Molemmilla lehdet ovat jo varisseet tätä kirjoitettaessa ja sisämaassa äskeinen pakkanen olisi vauhdittanut tapahtumaa entisestään. Sama koskee myös seuraavassa kuvassa esiintyvää kiinalaista kukkavuortenpihlajaa (Sorbus pohuashanensis), joka on vielä enemmän kotipihlajan näköinen puu kuin japaninpihlaja, mutta kotipihlajaa kirkasruskaisempi sekin on. Kotipihlajasta poiketen tällä lajilla on karvaisemmat ja pidemmät silmut, jotka ovat ainoita selviä eroja näiden lajien välillä. Kuvan taustalla oikealla on kellertävään ruskaan tulossa euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana).

Seuraavassa kuvassa nähdään ussurinpäärynä kirkkaassa oranssinruskehtavassa ruskassa. Tällä yksilöllä punaiset värit ovat kostean ja varjoisan kasvupaikan takia vähäiset. Ussurinpäärynällä ruska on siis tällä tavoin vaihtelevaa, mutta laji on tunnettu juuri runsaista punaisista syysväreistään. Samassa kuvassa vihreänä oleva pensas on mustialanruusu, joka on tyypillinen esimerkki ruusujen myöhään säilyvästä kesäasusta. Ainoat jo syyskuussa punertavan ruskansa aloittaneet yleiset lajit ovat nukkeruusu (Rosa nitida) ja juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia "Plena") (myös normaalityyppi pimpinellaruusu), mutta muutoin pensasruusujen ruska on ollut hyvin vähäistä ja enimmäkseen keltaista vielä tässä lokakuun aikana. Kuvan taustalla vihreänä on terijoensalava (Salix fragilis "Bullata"). Nyt ussurinpäärynä on jo lähes paljas. Sisämaassa näin ruskaantunut puu olisi tyhjentynyt kerralla heti äskettäisen pakkasen jälkeen.

Suomessa viljeltävistä pyökeistä amerikanpyökki on ensimmäinen ruskaantuja, mutta melko myöhäinen sekin. Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) on ollut vielä kokonaan kesäasussa Kaisaniemessä. Tämä kuvan pyökkilaji ruskaantuu tammen (Quercus robur) tyyliin ja aikatauluun, jolloin värit ovat aluksi keltaisia ja sitten pian ruskeaksi yhä tummeten muuttuvia. Seassa on myös kuparinpunertavia sävyjä värien ruskeassa vaiheessa. Laji on Suomessa kestävämpi kuin euroopanpyökki. Sisämaan äskettäinen pakkanen olisi ruskistanut lehtiä lisää ja varistanut osan niistä heti pakkasen jälkeen. Amerikanpyökillä, kuten monilla muillakin pyökeillä iso osa kuivista lehdistä saattaa jäädä kuitenkin pitkäksi ajaksi puuhun kiinni.

Valkomulperi on myös melko myöhainen ruskaantuja ravinteikkailla paikoilla, kuten tässä. Keltainen sävy on ilmaantunut vasta lokakuun alkupuolella. Sisämaassa syyskuun puolivälin jälkeiset hallat olisivat vaurioittaneet lehtiä jonkin verran ja aikaistuttaneet varsinaista ruskaa sen jälkeen. Niinhän tapahtui lajin taimieni kohdalla, jotka ovat olleet alastomia jo ennen äskettäistä pakkasta. Viimeistään äskettäinen pakkanen olisi varistanut kuvan tavallakin ruskaantuneet lehdet kerralla heti pakkasen jälkeen. Kaisaniemessa ei etenkään tässä ylispuiden suojassa ole ollut vieläkään pakkasta, mutta silti nämä yksilöt ovat jo melkein tyhjentyneet tähän päivään mennessä. Lajin ruska on siis melko lyhytaikainen joka tapauksessa.

Viiniköynnöksistä törmäviini on ollut viimeinen ruskassa oleva laji. Tässä kuvassa mukana on siitä myös lajiketta "Beta". Muista viiniköynnöksistä poiketen värisävynä on puhdas keltainen. Aikaisemmin esitellyillä amurinviinillä (Vitis amurensis), ruosteviinillä (Vitis coignetiae) ja lajikkeella "Fredonia" syysvärit ovat eri tavoin punertavia ja ne ovat jo paljaita lehdistään. Tämä on ensimmäinen kerta pitkiin aikoihin, kun kaikkien viiniköynnösten ruska on edennyt loppuun saakka ilman pakkasen keskeytystä. Lehdet ovat pakkasenarkoja ja sisämaassa syyskuun puolivälin jälkeiset hallat olisivatkin vaurioittaneet lehtiä hieman ainakin arimmilla paikoilla ja viimeistään muutaman yön takainen pakkanen viimeistenkin lehtien osalta. Tässä Kaisaniemen kasvupaikassa osa kellastuneista lehdistä on tätä kirjoitettaessa vielä kauniisti ruskaantuneina kiinni, kun pakkasta ei ole ollut. Kaikki viiniköynnösten marjat ehtivät kypsyä kokonaan tänä syksynä etenkin eteläseinustoilla.