Jättitatar (Reynoutria sachalinensis) ja vasemmassa reunassa japaninruttojuuri (Petasites japonicus).

Neljässä alimmassa kuvassa kuvattuna maanantaina 17.10.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on kaksi ns. jättiläisperennaa. Niiden avulla saa helposti erittäin peittävää ja trooppisen rehevää aidannetta. Jättitatar ja japanintatar ovat kumpikin hyvin pakkasenarkoja versoiltaan ja lehdiltään, mutta leutouden vuoksi ne ovat säilyneet poikkeuksellisesti lokakuun puolenvälin yli sisämaassakin. Etenkin sisämaassa 19.10. yöllä ja aamulla ollut pakkanen kuitenkin teki lopun näiden lajien maanpäällisistä kasvustoista ja tässä kuvien etelärannikon paikalla sama on kohtalona itse asiassa huomenna ja sitä seuraavana yönä. Kaisaniemessäkin on nimittäin odotettavissa maanantain ja tiistain väliseksi yöksi ehkä useitakin asteita pakkasta... Taannoinen leutous aiheutti näille tattarille kuitenkin sen, että ne ehtivät kukkimaan enemmän kuin moniin vuosiin, kuten kuvista nähdään. Normaalisti kukinta jää usein kovin puolitiehen ja kylmillä varjoisilla paikoilla se ei välttämättä ehdi edes alkaa.

Seuraavaksi ylemmissä kuvissa nähdäänkin sitten tämän päättyvän viikon sisämaan yöpakkasessa kasvunsa päätteen kohdannut kermesmarja Mäntsälässä. Alempi kuva on otettu pakkasyön aamuna 19.10.2005, kun ilma oli vielä pakkasen puolella ja ylempi kuva lauantaina 22.10.2005. Pakkaslukema oli -3,5 astetta ja tuolla ylemmässä kuvassa nähtävällä tavalla kermesmarja otti siitä nokkiinsa. Kokonaan kasvustot kuolevat alkavan viikon pakkasissa. Juurakko sentään säilyy tälläkin aralla lajilla talven yli (vaatii jonkin verran suojaa mm. lehtikarikkeella), joten kyseessä on selvästi perenna. Tällä kertaa lajin marjat eivät vain ehtineet kypsyä, kuten jo aikaisemminkin mainitsin.

Ylin kuva näyttää sen, että hallanarat ns. kesäkukatkin eli yksivuotiset ja talvea kestämättömät monivuotiset ruohovartiset kasvit säilyivät poikkeuksellisesti etenkin etelärannikolla lokakuun puolivälin yli. Tässä Espoon Tapiolassa kuvatussa esimerkissä kesäbegonia oli vielä erittäin hienossa kukassa kuvattuna 17.10.2005 auringon laskettua. Aluetta hoitavat ihmiset olivat tehneet viisaasti säilyttäessään kasvustot eivätkä olleet kiirehtineen kanervien laiton kanssa, jotka korvaavat talviaikana nämä kukat. Muutamissa muissa paikoissa olen harmistuneena katsonut, kuinka vielä tyystin hyvin kukkineet kesäkukat oli tylysti ja täysin tarpeettomasti riivitty pois jo parikin viikkoa sitten kanervien tieltä, vaikka kerrankin kukista olisi ollut iloa näinkin pitkään. Jotkut ihmiset eivät näemmä osaa olla päästämättä irti normaalivuosien jäykistä aikatauluista tyyliin; tänään on pidettävä paksuja rukkasia käsissä ja villapipoa päässä lokakuun takia, vaikka on yli 15 astetta lämmintä. Päättyvän viikon 19.10. olleen kylmän yön jäljiltä saattoi jo koitua hallavaurioita näillekin kukille, mutta alkavan viikon kylmyys tekee niistä viimeistään selvää. Sitten vasta on kanervien aika!