Kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica)

Ruska on edennyt mielenkiintoisesti myös uudella taimikasvatuspaikalla, vaikkakin hitaasti sielläkin. Nuo kuvat on otettu tiistaina 4.10.2005. Alimmassa kuvassa nähdään kentuckynkahvipuun lehtiruotien jäänteet, jotka pysyvät tyypillisesti kiinni oksissa pitkään lehdyköiden varistua. Tämä ominaisuus on erityisen vahva juuri tällä lajilla. Lehdet olivat itse asiassa kahteen kertaan parilehdykkäisiä, joten sivuhaararuodit tippuivat myös pois. Syysväritys oli keltainen ja se oli ilmaantunut lehtiin lähes kokonaan ennen kuin paikan toistaiseksi ainoa hallayö varisti lehdet jo kolmisen viikkoa sitten. Nuo ruodit pysyvät kiinni vielä pitkään, jos kunnon yöpakkaset antavat odottaa itseään. Nämä taimet saivat keväällä vanhan taimipaikan kasvihuoneessa reilun kuukauden etumatkan Etelä-Suomen kasvukauteen verrattuna. Siksi ruskakin ehti ilmaantua hyvin ennen ko. hallaa.

Seuraavissa kuvissa nähdään eri vaahteroiden ruskaa. Alimmassa kuvassa vuorivaahtera on kellastunut ahtaiden purkkien vuoksi etuajassa. Tällä hetkellä esim. Kaisaniemessä ko. laji on vielä käytännössä kesäasussa. Arboretumalueellani vuorivaahteran kellastumista on tosin myös jo tapahtunut. Vuorivaahteran ruska on lähes yksinomaan keltainen ja punaisia värejä on erittäin harvoin tai ei koskaan. Tämä vuosi on ollut lajille hyvä. Se on hieman talvenarka, mutta onneksi kuluvan vuoden versot ovat valmistuneet puutuneiksi erittäin hyvin talvea vasten.

Seuraavassa kuvassa ylempänä nähdään hurmevaahteran siementaimissa oranssinruskeaa väritystä. Lajikkeella ei esiinny keltaista ruskaa, koska lajikkeen hyvin tumma mustanpunainen väritys vaikuttaa syysväreihinkin tummentavasti ja punaiseen päin vaikuttaen. Puhdasta punaista ruskaa ei silti ole, sillä sävyt ovat taipuneet aina enemmän tai vähemmän ruskeaan suuntaan. Myös tässä kuvassa ruska on hieman ennenaikaista purkkien ahtauden vuoksi. Muualla ko. lajikkeen puut ovat olleet tällä viikolla vasta ruskansa alussa ja paikoin täysin kesäasussakin. Metsävaahteran muutkin lajikkeet tulevat normaalityyppiään selvästi myöhemmin ruskaan.

Toiseksi ylimpänä on yhä jatkuvaa viinivaahteran kirkasta näytöstä. Tällä kertaa tarjoan siitä kuvan auringonpaisteen kera. Lajille on tyypillistä, että ruska voi jäädä ikään kuin päälle eikä juurikaan etene. Tämä lämmin sää on varmasti auttanut asiaa ja myös se, että näillä sateettomilla ilmoilla olen edelleen joutunut kastelemaan lehdessä olevia taimia. Ruska alkoi tuolla yksilöllä jo syyskuun alussa, joten show on jatkunut jo yli kuukauden! Muutama muu ko. lajin taimi on vielä jopa osittain kesäasussakin. Aikaisemminhan mainitsin hienoista Itä-Aasian vaahteralajeista tällä viikolla, mutta tässä on todella hyvä esimerkki Pohjois-Amerikkalaisesta ko. suvun aristokraatista. Alkukesän kukintakin on sillä todella hienostunutta.

Ylimpänä on peruukkipensaan punaisen ruskan alkuvaihetta, jossa tuollainen kirjavuus vihreän kanssa on hienoa. Peruukkipensaallahan on erittäin näyttävät kukinto- ja hedelmätertut röyhymäisine karvoineen. Niistähän olen laittanut monta merkintää tänä vuonna. Nyt ko. tertut ovat hajonneet kuivuttuaan ja lajin ruska on alussaan. Kaisaniemessä oleva pensas on tosin vieläkin lähes kesäasussa lämpimistä säistä johtuen. Näillä taimillani tuo ruska on ollut tuollalailla osittaista jo pari- kolme viikkoa. Ns. leutouspitkittynyttä siis sekin. Lajin lehdet ovat pakkasenarkoja, joten kunnon yöpakkanen (-1 tai -3 astetta voi riittää) voi helposti päättää ruskan etenemisen kesken kuin seinään; lehdet varisevat kerralla sulettuaan ja /tai muuttuvat ruskeiksi.