Lännenkanukka (Cornus alba ssp. stolonifera)

Tästä kuvasarjasta lähtien otan mukaan esittelyihin oleellisena elementtinä myöhään kesäasuisena säilyviä lajeja, jotka muodostavat aikaisemmin esiintyville ruskaväreille hyviä kontrasteja /taustoja /neutraloivia välimassoja. Samalla ne ovat myöhemmin säiden salliessa viimeisiä ruskaa tuottavia kasveja myöhäissyksyn maisemassa. Ovatpa ne kesäisessä olemuksessaan myös oivallisia kuvastamaan vastakkaisuutta lehtensä jo varistaneidenkin lajien kanssa. Useimpien näiden lajien lehtien kohtalona on kuitenkin vain näivettyä ilman varsinaista ruskaa varhaisten talvisten pakkasjaksojen myötä. Niinpä selvää ruskaa näille lajeille ilmaantuu lähinnä vain silloin, kun leuto sää jatkuu vielä lokakuun lopulla ja marraskuun aikana. Ymmärrettävästi sisämaassa tällainen ruska on siten rannikkoa epätodennäköisempi. Nyt leuto sää on entisestään viivästyttänyt ruskaantumista, joten jatko on vahvasti kiinni lähitulevaisuuden säistä... Tulevalla viikolla on tiedossa yöpakkasia, jotka voivat vaikuttaa etenkin sisämaassa joidenkin myöhään ruskaantuvien lajien ruskan etenemiseen lehtiä vaurioittamalla.

Alimmissa kuvissa on myöhään ruskaantuvia melko yleisiä kanukkalajeja. Ensimmäisenä ruskahuippunsa on jo pääosin kokenut korallikanukka (Cornus alba "Sibirica"), mutta mm. lännenkanukka, keltaoksakanukka ja laikkukirjokanukka ovat edelleen vahvasti kesäasuisia. Näille lajeille on tyypillistä myös se, että ne kukkivat loppukesällä ja /tai syksyllä ainakin heikosti toistamiseen varsinaisen kesä- heinäkuun kukintansa jälkeen. Alimmassa kuvassa nähdäänkin ensimmäisestä kukinnasta kehittyneet marjat parhaillaan käynnissä olevan toisen kukinnan kanssa. Keltaoksakanukan kuvassa näkyvät marjaraakileet ovat peräisin myös toisesta kukinnasta, joka sattui jo elo- syyskuussa. Tällainen juuri päättynyt leuto jakso on tietenkin edesauttanut näidenkin lajien syyskukintaa. Näiden kanukoiden varsinainen ruska on keltainen ja laikkukirjokanukalla hyvin vaalea kermankeltainen pienen oranssin sävyn kera. Nämä kuvat on otettu Espoon Tapiolassa aurinkoisten osalta tiistaina 10.10.2005 ja laikkukirjokanukan osalta tänään 14.10.2005 myös Espoon Tapiolassa.

Punaruskaiset marja-aronia ja nukkeruusu ovat yleisiä pensaita Etelä-Suomessa, joiden ruska on pitkittynyt huomattavasti leutouden vuoksi. Nukkeruusu on ruusuista ensimmäisiä, jolla ruska alkaa, mutta normaalistikin se kestää sillä pitkään. Laji on ollut punertava jo syyskuun alussa ja parin kolmen viikon aikana keltaiset sävyt ovat kasvattaneet osuuttaan. Nukkeruusun ruska on loistanut tänä vuonna siis jo yli kuukauden. Aroniat ovat tunnettuja voimakkaan punaisesta ruskasta, joka on parhaimmillaan usein jo selvästi syyskuun puolella. Nyt tämä laji on ollut kuvien tapaan osittain ruskassa selvästi lokakuun puolelle asti ilman yhtäkkistä huippua. Normaalisti suurin osa näistä pensaista olisi tällä hetkellä jo tyhjiä lehdistä, mutta edelleenkin ruska vain jatkuu. Nuo mustat marjat koristavat oksia pitkään lehtien varistua; jopa seuraavan vuoden puolellekin, mutta muhjaantuneena. Kuvat on otettu 7.10.2005 Mäntsälässä.

Seuraavassa kuvassa nähdään keltaista ruskaa tekevä keltakotakuusama, joka oli esittelyssä kukintansa osalta toukokuussa. Lajin ruska on kotakuusamista varhaisin ja se on tämän merkinnän ajankohtana jo ohi. Muilla kotakuusmilla on edelleen pääasiassa kesäasu. Vieressä oikealla oleva vihreä neillia on myös myöhään ruskaantuva laji. Molemmat ovat harvinaisia ja neillia jopa erittäin tuntematonkin. Molemmilla on kuitenkin kaunis kukinta, joka on yksi syy lisää näiden lajien puolesta. Tämä kuva on otettu 8.10.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Sitten ylempänä on korean- ja komeaonnenpensas, jotka ovat edelleen vain häilyvässä ruskassa. Ylempää lajia pidemmällä ruskassa oleva komeaonnenpensas oli tosin esimerkkinä varhaisesta häilyvästä ruskasta jo syyskuun alussa, joka on mahdollista kummallakin lajilla. Näillä onnenpensailla on kuitenkin taipumus venyttää ja hillitä ruskan etenemistä pitkään etenkin, jos on jatkuvasti leutoa. Silti muutenkin ruska ei oikein tahdo tulla näille lajeille. Niinpä niiden varsinainen ruska päättyykin käytännössä aina kesken yöpakkasten tullessa ja palelluttamalla niiden lehdet ruskeiksi. Sitten ne varisevatkin pian. Tuntemattomampi mantsurianonnenpensas (Forsythia mandschurica) sai syys- lokakuussa varhaisemman ja kirkkaamman ruskan ja nyt se on jo lehdetön. Komeaonnenpensas oli kuvattavana Espoon Tapiolassa tänään 14.10.2005 ja koreanonnenpensas myös tänään, mutta Mäntsälässä.

Kaunokuusama, taikinamarja ja kääpiöpunapaju ovat yleisiä ja tyypillisiä todella pitkään kesäasussa pysyviä lajeja, kuten alimpien kuvien kanukatkin. Taikinamarjaahan on Suomessa myös luonnonvaraisena. Näiden lajien lehdet eivät niin vain kärsikään pakkasista, joten niiden ulkoasu säilyy suht ennallaan ainakin ensimmäisen vähän reilumman (yö)pakkasjakson yli. Kaunokuusama on kuitenkin arempi. Toisaalta näille ei tule joka tapauksessakaan kuin vain haalean - kohtalaisen kellertävää ruskaa. Lehdet säilyvät taikinamarjalla ja kääpiöpunapajulla välillä jopa pitkälle marraskuuhun ja jopa joulukuullekin poikkeustapauksissa kosteilla ja ravinteikkailla paikoilla, kunhan ei ilmene - 5 astetta enempää pakkasta ko. aikoina tai ole pakkasta pitkään yhtäjaksoisesti. Kuvat otin Espoon Tapiolassa, joista taikinamarja 10.10.2005 ja muut tänään 14.10.2005.