Metsävaahteran lajikkeet, kuten alempien kuvien hurmevaahtera (Acer platanoides "Faassen's Black") ja ylimmän kuvan verivaahtera (Acer platanoides "Schwedleri") tekevät ruskansa myöhäisimmin lehtensä varistavien metsävaahterayksilöiden aikataulussa. Kaikki kuvat on otettu 12.10.2005 Espoon Tapiolassa kellertävässä auringonlaskun valossa.

Alimassa kuvassa hurmevaahterat ovat saaneet punaisenruskeaan suuntaan taipuneen ruskavärin osittain sienitautien avustuksella. Muutoin varsinainen ruskasävy olisi enemmän oranssimpi tai punaisempi. Keltaista sävyä tällä lajikkeella nähdään hyvin vähän tai ei ollenkaan. Ylempi kuva on tuon alimman puuryhmän kesäasussa säilyneestä latvuksen osasta. Se näyttää sen, että vielä edellisellä viikollakin ruska oli ollut vähäistä ko. lajikkeella. Tälle lajikkeelle on tyypillistä myös se, että varsinaista ruskasävyä ei yleensä edes ilmaannu kunnolla. Osasyynä on lehtien kohtalainen pakkasenarkuus, jolloin sisämaassa viime yön kaltainen pakkanen on nyt kuivattanut lajikkeen kesäasuisiakin lehtiä hieman ja varistaa niitä sitten nopeutetussa aikataulussa. Varsinaisen ruskan keskeytyminen ja /tai jääminen haaleaksi on usein kohtalona pitkään lehdessä säilyvien puiden ja pensaiden kohdalla täällä Suomessa.

Ylimmän kuvan verivaahtera on lehdiltään pakkasenkestävämpi ja se muodostaa kirkkaampaa ja paikoin punaisempaa ruskaa kuin hurmevaahtera. Myös keltaista väriä löytyy enemmän joillakin yksilöillä. Ruskaantuminen tapahtuu silti tälläkin lajikkeella myöhään ja kuvassa nähdäänkin vasta vähän oranssia sävyä. Riittävän kova pakkanen saattaa verivaahterallakin keskeyttää ruskan kuivattamalla lehtiä ja sitten pian varistamalla ne, mutta viime yön pakkanen ei sisämaassa vielä aiheuttane sellaista kuin vain vähän ja enemmänkin jo ruskaantuneissa lehdissä.