Orjanlaakeri (Ilex aquifolium)

Vieläkin on riittänyt taimia siirrettäväksi, mutta onneksi siirroilla ei ole ollutkaan kiirettä aikaisemmin otaksutun tilanteen sijaan. Nämä kuvien lajit siirsin uudelle paikalle kahdessa erässä viime viikonloppuna ja kuluvan viikon alkupuolella. Näistä lajeista monet olivat siirtoon asti kasvihuoneessa useita viikkoja, joista rakkopuu ja orjanlaakeri jopa koko kesän. Ulkona ennen siirtoa olivat kaikki vaahterat, forrestinpihlaja ja lehmukset. Taimia on vielä kasvihuoneessa ja muuallakin vanhalla taimikasvatuspaikalla yhden lastin verran siirrettäväksi ja sitten koko ruljanssi on ohi.

Nuo kasvihuoneessa olleet taimet ovat vielä pääsääntöisesti kesäasussa lämpimien olojen vuoksi. Kasvihuoneessa on ollut lämmitin päällä, jolloin öisin on ollut +15 - +20 astetta ja päivisin hellettäkin. Muutoin nuo lajit olisivat jo enemmän ruskassa ja rakkopuun tapauksessa myös kärsineet halloista. Orjanlaakeri on sen sijaan ainavihanta ja punamarjakanukka säilyy muutenkin pitkään kesäasuisena. Lehmukset ovat kovin samannäköisiä, mutta lajeina ovat kuvassa isolehtilehmus (Tilia platyphyllos), hopealehmus (Tilia tomentosa) ja mongolianlehmus (Tilia mongolica). Niiden seurassa vasemmassa yläkulmassa on ruskansa jo lähes päättäneet idänvaahtera ja miyabenvaahtera (Acer miyabei). Sirovaahtera on kuvassa ennenaikaisesti lähes lehdetön (vain yhdessä taimessa olivat nuo lehdet) lehdissä olleiden sienitautien vuoksi. Huntuvaahteran keltainen ruska kuvassa on myös epätyypillistä; laji on tunnettu nimenomaan kirkkaista punaisista ja oransseista syysväreistä. Pihlajakuvan oikeassa yläkulmassa on ruskaantunutta peruukkipensasta (Cotinus coggygria). Tuo valkopyökkilaji on hämäävä; keräsin sen siemeniä tuona C. laxiflora -lajina, mutta minusta se näyttää myös epäilyttävästi keltakoivulta...

Viimeinen tämän sarjan merkintä ilmestyy alkavalla viikolla. Sitten arboretumprojekti alkaa taas pyörimään normaalimmin. En tosin ole päättänyt, kuinka vielä ehdin jatkamaan töitä ennen talvea...