Puistolehmuksia (Tilia X vulgaris) ja keltaoksakanukkaa (Cornus alba ssp. stolonifera "Flaviramea").

Tämä kuvasarja tarjoaa ensimmäisen kunnon yöpakkasen (25.10.2005 etelärannikolla) aiheuttamien lehtivaurioiden rappion romantiikkaa talvenkestävillä ja myöhään lehdessä olevilla lajeilla. Muutamat yleiset Suomessa viljeltävät puulajit ovat tosiaan lehdiltään pakkasenarkoja, vaikka muuten ovatkin menestyviä. Kaikki kuvat on otettu Espoon Tapiolassa keskiviikkona 26.10.2005 reilu vuorokausi pakkasen jälkeen aamun ensilumen sulettua ja ennen illan lumisadetta. Hevoskastanjakuva on kuitenkin otettu heti tiistaina 25.10.2005 pakkasyön jälkeen Helsingin Hesperianpuistossa.

Syy miksi esittelen tällaisia pakkasvaurioita on selvä; ne ovat sekä omillaan että kirkkaan ruskansa säilyttäneiden lajien kanssa erikoisen tunnelman luojia. Niitä voi siis harkitusti ottaa huomioon maisemaa suunniteltaessa. Niiden estetiikkaa on aikaisemmin ylenkatsottu, mutta minä suosittelen myös tällaisen "ruskan" tärkeää roolia kasvien sommitelmissa. Dramaattisuudessaan tämä ruskamuoto on huomattava elementti maisemassa. Ainoa epävarma asia tämän suhteen on se, että ko. ruskamuoto ei ilmene joka syksy samanlaisena, koska ensimmäiset kunnon pakkaset ilmaantuvat sattumanvaraisesti ja varsinaisen ruskan ollessa joka kerta hyvinkin paljon eri vaiheessa. Toisaalta sen vuoksi ruska voi olla joka vuosi mielenkiintoisella tavalla erilainen ja yllätyksellinen ruskakauden lähestyessä loppuaan. Selvää on kuitenkin se, että sisämaan ja etelärannikon välillä on tässä ruskassa joka vuosi selvä ero pakkasten tullessa ko. alueille eri aikaan ja eri voimakkuuksilla.

Alimissa kuvissa nähdään puistolehmuksen lehtien tummentumista heti pakkasten jälkeen. Samaa on tapahtunut muillakin lehmuslajeilla. Kuvissa nähdään, että osa lehdistä on melko vaaleanruskeita. Se johtuu varsinaisen ruskan eli keltaisen värin vaalentavasta vaikutuksesta. Sama ilmenee muillakin vastaavalla tavalla pakkasenaroilla lajeilla. Tummin vaurioväri syntyy aina lehtivihreällisissä lehdissä. Muutamat näistä myöhäisistä lehmuksista ehtivät siis aloittaa varsinaisekin ruskansa, mutta sen eteneminen päättyi lähes kaikkialla etelärannikollakin lehtien kuolemiseen tällä tavoin suoraan puuhun. Nyt lehdet ovat kuivuneet käppyräisiksi ja harmahtavanruskeiksi. Alimmassa kuvassa oleva keltaoksakanukka selvisi vain vähäisin - kohtalaisin vaurioin.

Seuraavassa kuvassa balkaninhevoskastanja on muuttanut lehtiään harmahtavanruskeaan suuntaan, mutta heti tiistaina lehtien väri ei ollut ehtinyt muuttua tummimpaan kahvinruskeaan suuntaan kuin muutamissa puissa. Osa lehdistä oli varistunut vihreinäkin pakkasen jälkeen. Tämän hetkinen tilanne on tummemman ruskea, mutta lehdet ovat myös varisseet jo runsaasti ja siis ilman varsinaista ruskaa.

Ylemmässä kuvassa nähdään lehmusten tyyliin hyvinkin tummaksi vaurioitunut vuorijalavan (Ulmus glabra) lajike kartiojalava, joka oli kokonaan kesäasussa pakkasiin asti. Hyvin myöhäinen kesäasu on tyypillistä vuorijalavan muillakin lajikkeilla, kuten sateenvarjojalavalla (Ulmus glabra "Camperdownii"). Nyt tämä korostui entisestään, kun taannoinen lämpöaalto viivästytti ruskaantumista. Myös normaalin vuorijalavan myöhäisimmin lehdessä pysyneet yksilöt vaurioituivat, mutta eivät niin paljon kuin nämä lajikkeet ja lehmukset. Samassa kuvassa nähdään villaheisistä melkein kesäasuinen esimerkki.

Ylimmissä kuvissa nähdään hapan- ja imeläkirsikan hillitympää vaurioväritystä. Molemmilla vain osa lehdistä on saanut häilyvää vaurioruskaa pakkasen vuoksi. Hapankirsikalla oli pohjalla myös varsinaisen ruskan ensimmäisiä kellertäviä ja oranssejakin sävyjä, jotka pakkanen muunsi ruskeaan suuntaan. Aikaisimmin ruskaantunut imeläkirsikkaryhmä, jota esittelin tuon toisen kanssa aikaisemmin ennen pakkasia, on varistunut lehtiään noinkin runsaasti heti pakkasen jälkeen. Nyt leudolla jaksolla pakkasista selvinneisiin lehtiin saadaan vielä molemmilla lajeilla varsinaista pääruskaväriä eli keltaista. Viime syksynä erittäin leudon loka- marraskuun vuoksi keltainen varsinainen ruska ehti ilmaantumaan kokonaan näillekin puille ennen kunnon pakkasia.

Pakkasen vaurioittamista lehdistä tulee monesti myös tyypillistä ja lajikohtaisesti vaihtelevaa hajua. Näillä kuvien lajeilla haju ei ole kovin voimakas, mutta hieman mädänneen tuoksuinen kuitenkin. Joidenkin lajien pakkasen vaurioittamillla lehdillä on erittäin tunnusomainen ja pistävän voimakas haju.