Ruska-analyysiä syksyllä 2005

Viikon aluksi laitan tähän luonnehdintaa tämän vuoden ruskan etenemisestä. Kuten on tunnettua, niin tänä syksynä on vallinnut jo pitkään poikkeuksellinen lämpöaalto. Se on vaikuttanut sekä luontaisten että ulkomaisten kasvien ruskaan. Keskimäärin ruska on Uudenmaan alueella n. viikon myöhässä tavanomaisesta, mutta eri kasvupaikkojen kesken vaihtelut ovat suuria ja eri lajien välillä on myös eroja. Seuraavassa muutamia huomioita.

Yhä sitkeässä elävä harhaluulo on se, että ruska tarvitsisi edetäkseen yöpakkasta. Esim. Helsingin Sanomissa oli viime perjantaina 7.10. sivulla C3 ruskaan ja tähän lämpöaaltoon liittyvä juttu, jossa mainittiin, että "Vasta pimeys ja nollan alapuolelle painuvat yölämpötilat huipentavat ruskan". Toinen puoli siitä on väärin. Pimentyvien päivien lisäksi ei nimittäin tarvita kuin hyvin pieni laskeva tendenssi lämpötiloissa syys- lokakuun aikana, niin ruska virittyy käyntiin. Nythän sen näemme, kun esim. isolla osalla etelärannikkoa ei ole edelleenkään ollut pienintäkään hallaa ja jo reilun kolmen viikon ajan vuorokauden keskilämpötilat ovat olleet hyvin tasaisesti jopa yli +10 asteessa. Silti ruskan huippuvaihe on nyt edennyt näille alueille. Näkeehän sen blogini kuvistakin. Uudenmaan sisämaaosissa ruskahuippu on jo ohitettukin täksi viikoksi useimpien yleisten ja luontaisten puiden osalta, mutta edelleen syysväritys on sielläkin monin paikoin runsasta. Normaalisti kaikki puut olisivat sisämaassa jo lähes tyhjiä tähän aikaan.

Yöpakkanen (+1 - +5 astettakin voi joissakin tapauksissa käydä "yöpakkasesta") vaikuttaa ruskaan keskimäärin siten, että heti sen jälkeisellä lämpöjaksolla ruska etenee nopeammin kuin ilman yöpakkasta olisi tapahtunut. Usein sen vuoksi Uudenmaan sisämaa-alueiden ja etelärannikon välille muodostuu selvä ero ruskan edistymiseen, kuten tänäkin vuonna. Lämpöjakson pitkittyminen kuitenkin hidastaa tietyssä vaiheessa ruskaantumista, kuten myös tänä vuonna on käynyt. Yöpakkaset sen sijaan voivat toisaalta päättää ruskan hyvin lyhyeen eikä huipennuttaa sitä, jos värittyneitä lehtiä on jo paljon; ruskalehdet varisevat helpommin, kun lehtiruotien irtoamissolukko hajoaa veden jäätyessä. Niinpä tämä lämpöaalto on vaikuttanut ruskaan paikoin jopa ennen näkemättömän pitkittävästi, kun tuuletkin ovat olleet heikkoja. Monilla ulkomaisilla lajeillakin nähdään poikkeuksellista ruskaa, kun yöpakkaset eivät olekaan palelluttaneet pakkasenarkoja lehtiä. Lopputuloksena on siis paradoksaalisesti huippuhieno ruska, vaikka voisi luulla toisin. Yksittäiset kirkkaat värit voivat olla tosin hieman haaleampia kuin esim. normaaleissa oloissa, mutta tämän blogin kuvat näyttävät myös jatkossa sen, että kirkkaita ruskavärejä riittää kaikenlaisesta säästä huolimatta tikahtumiseen asti.

Ruska johtuu lehtivihreän virtaamisesta pois lehdistä, mihin tarvitaan riittävästi lämpöä. Jos vuorokauden keskilämpötila jää alle +5 asteen, niin silloin ruskan eteneminen tyrehtyy. Niinpä tämä lämpöaalto on ollut toisaalta ruskaa nopeuttava, koska näihin aikoihin alkaa olla normaalisti liian kylmä etenkin sisämaassa. Aluksi ruska viivästyi leutouden pitkittyessä, mutta pian eletään tavanomaista nopeamman ruskaantumisen aikaa, jos leuto sää yhä jatkuu. Viime viikosta ruskan eteneminen onkin jo nopeutunut; lisääntyvä pimeys ja aavistuksen laskeneet päivälämpötilat ovat vaikuttaneet siihen, vaikka sää on jatkuvasti ollut selvästi tavanomaista lämpimämpi ilman halloja ja pakkasta.

Kasvupaikkojen erot näkyvät tällaisena syksynä erityisen paljon. Kosteilla ja runsasravinteisilla paikoilla pitkään vihreänä säilyneet puut ja pensaat sekä muutenkin myöhäisruskaiset lajit ovat tulleet tällaisen lämpöaallon aikana hitaasti ruskaan. Samaan aikaan kuivemmilla ja vähäravinteisilla paikoilla olevat ja varhaisruskaiset lajit ovat käyneet ruskansa vääjäämättä loppuun, vaikka jopa kesäinen sää on vallinnut. Niinpä nyt ollaan nähty poikkeuksellisen paljon samaan aikaan sekä lehtensä varistaneita että yhä kesäasuisia puita. Pakkasettomuus on myös vaikuttanut tähän, kun jäljellä olevat lehdet ovat pysyneet terveinä kiinni. Olen myös havainnut, että saman lajin sisälläkin ennen lämpöaaltoa ruskansa aloittaneet yksilöt ovat käyneet ruskaansa läpi nopeammin kuin lämpöaallon alussa vielä kesäasussa olleet ja vasta sen aikana ruskansa aloittaneet yksilöt. Muutamat ulkomaiset puu- ja pensaslajit ovat edelleenkin jopa täysin kesäasussa.

Yksi myytti on vielä tuhottava: Yöpakkaset aiheuttavat kirkkaita ruskavärejä. Väärin! Monet näyttämäni kuvat etelärannikon edelleen hallattomilta alueilta kertovat osaltaan tyystin toista. Jokaisella pensas- ja puulajilla on oma geneettinen koodi, jonka mukaan ruska ilmenee joka vuosi lähes samanlaisena. Yksilölliset erot säilyvät lajin sisällä myös samaan tapaan. Niinpä joka syksy kirkastakin ruskaa tulee viimeistään lokakuussa oli hallaa ollut tai ei. Ainoastaan poikkeukselliset sääolot tuovat tähän selvän muutoksen. Tällainen lämpimään suuntaan kallistunut poikkeuksellisuus ei kuitenkaan vaikuta niin selvästi värien laatuun, vaan poikkeuksellisuus tulee siinä enemmän kosteusolojen eroista ja ennen kaikkea yöpakkasten ajoittumisesta ja voimakkuudesta. Kuivat olot suosivat kosteita oloja hieman enemmän punaisia sävyjä ja kirkkautta. Tilanne on kuitenkin korostetummin sitä poikkeavampi mitä varhaisemmin ja voimakkaammin yöpakkaset keskeyttävät varsinaisen ruskan etenemistä, jolloin värien näkyminen on katkonaisempaa ja jää joissakin tapauksissa puolitiehen tai kokonaan tulematta. Toisaalta onhan poikkeuksellista sekin, että tämän lämpimyyden vuoksi jotkut ulkomaiset lajit ruskaantuvat nyt varsinaiseen väriloistoon eikä pakkanen olekaan tuhonnut niiden lehtiä ennen sitä. Nyt poikkeuksellisuus näkyy kuitenkin värien laadun sijasta juuri ruskan aikatauluissa eri lajien ja kasvupaikkojen kesken sekä verrattuna Etelä-Suomen tavanomaiseen ruskaantumisaikaan.