Ruskaa syksyllä 2005: amurinkorkkipuu uudestaan

Amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense)

Tähän väliin onkin hyvä laittaa taannoin lupaamani kuva tämän näkymän muuttuneesta maisemasta. Kuva on otettu 11.10.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Elokuun 9. päivä kuluvaa vuotta oli Helsingissä kesän voimakkain ukkonen, joka kaatoi noiden nuorten amurinkorkkipuiden takaa Suomen isoimman saman lajin yksilön. Sunnuntaina 21.8.2005 olevassa merkinnässä olen kertonut tapauksesta ja mukana siinä on todennäköisesti viimeinen ko. yksilöstä otettu kuva kautta aikojen. Se on siis otettu samasta kohdasta kuin tuo yllä oleva kuva. Laittanen vielä kasvukauden päätyttyä kuvaparimerkinnän tapauksesta, kun on aika kerrata vuoden tärkeimpiä asioita...

Jalopähkinöihin (Juglans sp.) liittyen tässä on hyvä mainita, että korkkipuut ovat ruskakäyttäytymiseltään hyvin samanlaisia kuin ne. Kuvassa nähdään ko. lajin viimeisiä keltaisia ruskasävyjä. Muutamat muut ko. lajin puut ovat jo tyhjentyneet lehdistään ja jalopähkinöiden tapaan ruska on siis edennyt pakkasettomassa tilanteessa hienosti loppuun asti. Kotimaisista puista lehtosaarni (Fraxinus excelsior) on myös samantyyppisesti leutoudesta hyötynyt puu, jolloin senkin keltainen ruska on ollut poikkeuksellisen hienoa sisämaassakin parin viime viikon aikana. Alkavan viikon mahdolliset yöpakkaset viimeistelevät näidenkin puiden myöhäisimmin ruskaantuvat yksilöt lehdettömiksi.

Asiasta kolmanteen; kuvassa näkyy vasemmalla taustamaisemassa silloinen leudon säätyypin tyypillinen piirre, nimittäin utu. Se ja aamuisin olleet sumutilanteet kuuluvat syksyllä Suomeen virranneeseen keskileveysasteiden ilmamassaan. Itse asiassa kaikkina vuodenaikoina ko. ilmamassa on usein utuisempi /sumuisempi kuin kylmemmät arktiset ja polaari-ilmamassat. Keskileveysasteiden ilmamassa sisältää tyypillisesti eniten kosteutta monessa tapauksessa, josta em. johtuu. Nyt kylmän polaari-ilmamassan aikana ilma onkin ollut selvästi edellisiä päiviä kirkkaampi ja kuulakkaampi.

Keskileveysasteiden ilmamassa kellastuttaa entisestään syksyyn kuuluvaa vahvan kellertävää auringonvaloa, koska valo kulkee sakeamman kosteuden läpi ja aurinko on muutenkin koko päivän matalalla, jolloin valo kulkee pidemmän matkan ilmakehän läpi kuin kesällä. Talvella nähdään samasta syystä keskellä päivää jopa oranssia valoa pilvipeitteen rakoillessa.