Tässä on kaksi kenties tyypillisintä Etelä-Suomessa viljeltyä myöhään kesäasussa säilyvää pensaslajia, joilla on myös koristeelliset ja pitkään säilyvät hedelmät. Kahdessa alimmassa kuvassa on lumimarja (Symphoricarpos rivularis) ja kahdessa ylimmässä hurmehappomarja (Berberis X ottawensis). Happomarjoista japaninhappomarja (Berberis thunbergii) on myös hyvin myöhäinen ruskaantuja joidenkin yksilöiden osalta, mutta ruskakauden alussa esittelemäni amurinhappomarja (Berberis amurensis) teki ruskansa syyskuun lopulla ja se on ollut paljas jo melkein koko lokakuun ajan. Kaikki kuvat on otettu 22.10.2005 Espoon Tapiolassa.

Lumimarjat ja happomarjat ovat lehdiltään melko pakkasenkestäviä, joten ne ovat säilyneet etelärannikolla muutaman asteen pakkasista varsin hyvin. Niinpä niiden varsinainen ruska pääsee vielä etenemään alkaneella leudolla jaksolla ja itse asiassa vasta alkamaankin, kun moni yksilö on ollut tähän päivään asti kesäasussa. Sisämaassa sen sijaan lehtivaurioita on jo tullut; lehdet ovat kuivuneet ruskehtaviksi ja ne varisevat kuluvan leudon jakson aikana vähitellen. Lumimarjalla varsinainen ruskaväri on keltainen, mutta hurmehappomarjalla haalean keltainen sävy näkyy lähinnä oksiston sisäosien vähiten lajikkeen värisissä vihertävissä lehdissä; ruska on siis ko. pensaalla varsin olematon. Kumpikin pensaslaji käy mainiosti mm. aikaisemmin ilmaantuvien kirkkaiden ruskavärien mukana kontrastiksi ja myöhäisen syksyn /alkutalven maisemassa myös korostuskasvina myöhäisten lehvästöjensä ansiosta.

Hurmehappomarjan (ja muidenkin happomarjojen) marjat kypsyivät heinä- elokuussa melkolailla yhdellä kertaa. Lumimarjalla marjojen kypsyminen on kuitenkin vähitellen tapahtuva prosessi, jossa heinäkuun alussa alkanut vaatimaton kukinta jatkui pitenevissä tertuissa syyskuulle asti ja samalla hedelmät kypsyivät vähitellen elo- lokakuun aikana ensimmäisenä kukkineista tertun kohdista alkaen. Tänä vuonna lämpimän syys- lokakuun ansiosta marjoja ehti kypsymään hyvin paljon, joten lumimarja on paikoin jopa poikkeuksellisen runsaassa marjasadossa. Molempien marjat kestävät koristeellisina pitkälle talveen lehtien varistua. Toisaalta lämpimimmillä paikoilla ensimmäisenä kypsyneet marjat ovat ehtineet taannoisen leudon jakson vuoksi jo hieman mädäntyä.