Valeakaasia (Robinia pseudoacacia)

Alimmat kuvat näyttävät, kuinka yhdestä syyskuun hallayöstä huolimatta lehdiltään arka valeakaasia on ollut edelleen hyvässä kasvussa ja voinnissa. Tämä lämpöjakso on auttanut lajin kuluvan vuoden versojen puutumista erittäin hyvin ja tulevaa talvea ajatellen tilanne näyttää erittäin lupaavalta. Alimmassa kuvassa nähdään kolme voimakkaasti kasvanutta versoa, jotka ovat lähes latvaan asti puutuneita. Toiseksi ja kolmanneksi ylimmissä ko. lajin kuvissa on puolestaan hallasta kärsineen yksilön tapaus. Lähikuva näyttää, että hallavauriot ovat kuivuneet nyttemmin ruskeanharmaiksi, mutta iso osa lehdistä on säilynyt edelleen hyvin ja lajin varsinainen keltainen ruska on alkanut ilmaantumaan. Ylimmässä lajin kuvassa nähdään täysin kypsyneitä palkoja. Lajihan kukki tänä vuonna erittäin runsaasti kesä- heinäkuussa (oli silloin myös viikon kasvi) monen yksilön voimalla ja satoahan siitä seurasi. Alueelle tänä kesänä istutettu toinen hernekasvipuu pagodipuu (Sophora japonica) on jo varistanut kaikki lehtensä; ne olivat voimakkaasti keltaisessa ruskassa ennen hallaa.

Mongoliantammi on ollut tuossa paikalla kasvultaan merkillinen. Tuo vihreänä pitkään säilyvä lehdistö ei ole se, vaan oksien omituisen paksu korkkikaarna, joka ei ole ollenkaan tyypillistä lajilla. Epäilen jotain mutaatiota tai tautia... Lajin ruskan vähäisyys kuitenkin esittää hyvin tammien tapaa tulla ruskaan melko myöhään, jos kasvupaikka on kostea ja runsasravinteinen. Ylempänä on esimerkki punatammen vähän aikaisemmasta ruskasta, joka sattuu keskimäärin samaan aikaan kuin kotoisalla tammellamme (Quercus robur).

Vuorivaahterastahan on jo mainintaa edellisessä merkinnässä. Aikaisemmin ko. otsikon alla esitelty karvashikkori on ollut jo keltaisessa ruskassa ja lehdet ovat melkein kokonaan varisseet. Se on myös lupaavaa, koska lajia pidetään hieman talvenarkana. Nyt ruska pääsi etenemään kokonaan loppuun asti leutouden vuoksi. Lajin ruskakäyttäytyminen muistuttaa jalopähkinöiden (Juglans sp.) vastaavaa; sävy on keltainen ja pakkasen jälkeen lehdet varisevat kerralla oli ruska alkanut tai ei. Hikkorit kuuluvatkin samaan heimoon (Juglandaceae) jalopähkinöiden kanssa.

Alppikuusaman ruska on kuvan tapaan hyvin haaleankeltaista ja kosteilla paikoilla pensas voi pysyä kesäasussa pitkään. Tällaisena leutona lokakuuna jopa marraskuullekin asti, jos sää ei radikaalisti kylmene. Kuvassa nähdään jäljellä myös lajin punaisia marjoja, jotka kypsyivät jo heinäkuussa. Kuten nähdään, niin ne voivat säilyä näin pitkään varisematta.

Ylempänä nähdään sitten punaisempaa ruskaa. Ensimmäisenä vuorossa on siperianaprikoosi, joka teki viime syksynä tuolla paikalla kirkkaampaa oranssia ruskaa, mutta ilmeisesti tämä poikkeuksellinen lämpöaalto on haalistanut kehittyvää väriä erikoisen vaaleanpunertavaksi. Aikaisemmin syyskuussa mantsurianaprikoosi (Prunus mandschurica) oli kirkkaassa oranssinpunaisessa ruskassa toisaalla alueella. Molemmat lajit ovat uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia Itä-Aasiasta.

Seuraavassa kuvassa villaheisi on punastumassa hieman etuajassa. Monin paikoin muualla Etelä-Suomessa laji on vielä tyystin kesäasussakin, sillä laji on tyypillisesti erittäin myöhäinen lehtensä varistaja; leutoina syksyinä vasta marraskuussa ja jopa joulukuunkin puolella. Ruska etenee lajilla hyvin hitaasti, joten kuvan yksilölläkin lehdet säilyvät vielä pitkään, vaikka väriä on jo noin paljon. Ensimmäiset kunnon yöpakkaset eivät heti vaikuta lajiin voimakkaasti, mutta monesti punainen väri jää ilmaantumatta kunnolla, kun sen lehdet viimein paleltuvat myöhäisen ruska-ajankohtansa vuoksi. Paikoin vaikuttaa jopa siltä, että laji varistaa lehtensä vihreinä.

Mustamarjaorapihlaja on ollut aikaisemminkin esillä tämän otsikon alla, mutta tässä on esimerkki kosteammalla paikalla yhä jatkuvasta lajin ruskasta. Etelä-Suomessa olevat ko. puut ovat muutenkin pitkittäneet ruskaansa tunnetusta syystä ja punaista väriloistoa on odotettavissa vielä alkavalla viikollakin.

Pilvikirsikka on ollut ruskassa tyypilliseen aikaisemmin esiteltyyn tapaan myös arboretumalueellani, kuten kuva esittää. Lämmin sää on vaikuttanut myös tämän ruskan etenemiseen sitä pitkittäen. Normaalisti tuohon kuvauspäivään mennessä nuo lehdet olisivat jo melkein kokonaan varisseet.

Ylimmissä kuvissa nähdään hyvänä parina punaista ja keltaista ruskaa tuottavat lajit. Punatammi on isona puuna hieno juuri ruska-aikaan. Suomessa ei taida olla käytössä yhtä isoa noin punaista syysväriä tekevää puulajia. Suomessa kasvatettavat punatammet vain tuppaavat olemaan sellaista kantaa, joka ei tee kuunnolla punaista väriä. Tuo yksilö on peräisin Arboretum Mustilan Pohjois-Amerikan siemenkeruumatkalta jo reilu 10 vuotta sitten ja punainen väri on taattu. Uudella taimipaikalla laatikossa olevat punatammet ovat myös kiitollisesti puinaista väriä tekeviä, kuten olen näyttänyt. Nyt niiden lehdet ovat lähes varisseet etuajassa. Ylimpänä oleva tuohituomi on erinomainen puhdasta keltaista väriä tekevä Prunus -suvun laji. Se on hyvä pari samaan aikaan punaista ruskaa tekevän pilvikirsikankin kanssa.