Japaninpihlaja (Sorbus commixta) ja marraskuinen taivas.

Tähän kuvasarjaan laitoin sekaisin sekä kirkasta varsinaista ruskaa että pakkasvaurioruskaa. Kaikki kuvat on otettu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa maanantaina 31.10.2005. Kuvista nähdään hyvin se, kuinka erittäin myöhäistä ruskaa tekeviä kasvilajeja on itse asiassa paljon, mutta monet niistä ovat hyvin vähän käytettyjä ja tuntemattomia. Etenkin tämän poikkeuksellisen leutouden pitkitettyä ruskan päättymistä ennen kuulumattomalla tavalla, avautuu nyt nähtäväksemme aikaisemmin hyvin huonosti tunnettu ruska-ajan venyvä loppupää. Nyt sitä voidaan tutkia, siitä voidaan nauttia ja siitä voidaan ottaa opiksi suunniteltaessa pimeän ajan piristystä kaikenlaisilla viheralueilla.

Valitettavasti tämä kaikki toteutuu kunnolla lähinnä vain etelä- ja lounaisrannikolla sekä saaristossa, jossa ensimmäiset pakkaset eivät ole vielä kovin rajuja ja nujerra siten varsinaisen ruskan etenemistä ja ilmaantumista kovin pahasti. Tavanomaista kylmempinä syksyinä tämä ei ole mahdollista edes niillä alueilla. Sisämaassa vain suojaisimmat paikat mm. ylispuiden alla mahdollistavat tällaisen ruskan joten kuten näin leutoina syksyinä. Etelärannikolla on sen sijaan olemassa yhä myös kesävihreitä - lähes kesävihreitä lajeja, joten tällä menolla saattaa aivan hyvin olla paikoin ruskaa jäljellä jouluvalojen laiton aikaankin marras- joulukuussa. Ei siis mikään vitsi sekään! Kasvihuoneilmiön voimistuminen luo olosuhteet tulevaisuudessa yhä useammin tällaiselle marraskuun ruskalle.

Alimmassa kuvassa ja toiseksi ylimpänä nähdään japaninpihlajan marraskuulle myöhästynyttä ruskaa. Näin punainen ruska näin myöhään on erikoista, mutta mahdollista ja tässä siitä erinomainen esimerkki, vaikka tuo yksilö on varjoisella, kostealla ja ravinteikkaalla paikalla. Erittäin suositeltava laji siis marraskuun ruskaa silmällä pitäen tällaisten leutojen syksyjen sattuessa. Lajilla on jäljellä lehtiä runsaasti vielä tällä hetkelläkin! Melkein kaikki muut yksilöt tästä lajista ovat tosin jo alastomia.

Pyreneittenpihlaja on ruskakäyttäytymiseltään saksanpihlajan (Sorbus aria) ja suomenpihlajan (Sorbus hybrida) kaltainen. Eli haaleahkon keltaiset värit tulevat myöhään ja muuttuvat vähitellen ruskehtavaksi ennen lehtien varisemista. Pakkasissa ruskeaa sävyä tulee kerralla enemmän, mutta tällainen suojainen paikka on edesauttanut tässäkin varsinaisten sävyjen säilymistä. Tämä yksilö on ollut runsaassa lehdessä koko tämän viikon ja se tyhjenee vähitellen vasta ensi viikolla.

Sokerivaahteran viimeisen ruskavaiheen keltainen on myös erityisen kirkasta ja sekin saa marraskuun hämäryyden hehkumaan erityisellä tavalla. Tämän yksilön ruska on nyt suunnilleen yhtä myöhäinen kuin myöhäisimpien metsävaahteroiden (Acer platanoides) ruska. Sokerivaahteran ruska-aika on siis samaan tapaan pitkä ja vaihteleva, sillä tämäkin yksilö aloitti ruskansa oransseilla sävyillä latvuksensa yläpäässä jo syyskuun lopussa.

Koreanvaahtera on sen sijaan erittäin nopea ruskassaan. Aikasemmista esimerkeistä nähdään, että lajin ruska alkoi vasta lokakuun puolivälin jälkeen ja se oli parhaimmillaan viime viikolla latvuksen leimahdettua lähes kerrallaan. Tässä kuvassa sävy on muuttunut jo loppuvaiheen ruskehtavaan suuntaan ja lehtien variseminen kääntyy lopuilleen ensi viikolla. Erittäin myöhäinen ruskalaji se on joka tapauksessa.

Hopeavaahtera on lehdiltään sen verran pakkasenarka, että sen varsinaisen ruskan (enimmäkseen keltainen) muodostuminen menetettiin tällä kertaa noiden lehtien paleltumiseen, vaikka pakkasta oli "vain" -3,5 astetta. Joka tapauksessa tässä on hyvä esimerkki taas kerran pakkasvaurioruskan viehättävyydestä ja sen ns. käyttökelpoisuudesta olla sekä omana ruskaelementtinä että kontrastin tuojana yhdessä monien muiden lajien kanssa. Etenkin kirkas ruska on tällaisen rujouden kanssa häkellyttävä ja pikantisti omalaatuinen. Havukasvien kanssa tämä näyttäytyy puolestaan kierosti, mutta samansukuisesti maanläheiseltä. Ylimmässä hopeavaahterakuvassa nähdään varsinaiselta ruskaltaan myös myöhästynyt idänvaahtera, joka palellutti myös lehtensä. Aikaisemminhan esittelin poikkeuksellista punaista ruskaa tehneen idänvaahterayksilön viikon kasvi -sarjan puitteissa lokakuussa.

Pakkasvaurioita kärsi viimeinkin myös tämän puiston poikkeuksellisen myöhään kesäasussa pysynyt japaninsiipipähkinä. Ensimmäisestä pakkasesta 25.10.2005 tuo alaoksan lehvästö vielä säästyi, mutta 27.10.2005 ollut yöpakkanen viimein nujersi nuo lehdet tuollaisiksi ja varsinainen ruska jäi siten haaveeksi. Tähän päivään mennessä tuo puu on jo varissut melkein tyhjäksi.

Sama lehdiltään mustunut japaninsiipipähkinä nähdään ylempänä kuvassa, jossa euroopanpyökki on keskellä ruskansa alkuvaiheessa. Keltaiset sävyt ovat ilmaantuneet ensin, mutta punaruskeat ja ruskeat sävyt seuraavat pian perässä ja ovatkin kuvassa osittain samaan aikaan. Koko latvus ei ole kerrallaan jotakin näitä värejä ja sen eri osat ovat siis erivaiheisia väreissään. Tässä tapauksessa latvuksen alimmat oksat ovat ruskaantuneet tyypillisesti viimeisenä. Lisäksi on huomattava, että tämä pyökki ei ottanut taannoisesta pakkasesta nokkinsa, vaan nuo sävyt ovat pääosin varsinaisen ruskan mukaisia. Sisämaassa kaikki lehdet olisivat paleltuneet harmahtavanruskeiksi. Nyttemmin punaruskeat värit ovat ottaneet näyttävästi vallan, josta seuraa lisäinfoa myöhemmin. Samassa kuvassa kirkkaassa keltaisessa ruskassa on metsävaahteran lajike "Dissectum", joka on hyvä esimerkki pakkasista selvinneen metsävaahteran myöhäisestä varsinaisesta ruskasta.

Pensaiden joukossa marraskuun ruskaa tarjoavat tässä japanintaikapähkinä ja höyhenpensas. Ensin mainittu ei ole aloittanut kukintaansa tässä syksyllä, kuten äskettäin viikon kasvina esitelty amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana). Tämä kuvan laji kuuluu sitä vähän arempiin taikapähkinöihin, mutta tällä kasvupaikalla nuo pensaat ovat menestyneet ylispuiden alla toistaiseksi mainiosti. Lajin ruska on hauskalla tavalla vaihteleva; eri yksilöt ovat erivaiheisesti ensin muodostuvassa keltaisessa ja myöhemmin ruskeaksi muuttuvassa sävyssä. Ylemmässä kuvassa oleva höyhenpensas on ruskaltaan melko samanlainen, mutta keltaiselta vaiheeltaan kirkkaampi. Kuvassa nähdään samoissa pensaissa sekä keltaista että ruskeaa lehvästöä. Kylmemmillä kasvupaikoilla molempien lajien lehdet olisivat ruskistuneet huomattavasti pakkasissa ja keltaisen sävyn näytös olisi keskeytynyt. Höyhenpensaan toinen näyttävä ominaisuus on kukinta alkukesällä, josta voin laittaa ensi vuonna merkinnön tai pari...

Hapankirsikka ja kiiltotuomi ovat saavuttaneet tällä paikalla varsinaisen ruskansa huipun melko hyvin, koska lehtiä vaurioitui pakkasissa vain hyvin vähän. Hapankirsikalla nähdään jopa melko punertavaa sävyä, mutta kiiltotuomella ei yhtään. Tyypillisemmin silläkin olisi selvästi myös punaisia sävyjä, mutta ilmeisesti tämä ruskan viivästyminen hyvin hämärään aikaan on vähentänyt tällä kertaa sitä ominaisuutta. Nyt nuo molempien lajien puut ovat jo melkein tyhjiä lehdistään.

Ylimmäisenä nähdään mongoliantammen viimeisen ruskavaiheen ruskeita lehtiä. Kotoisesta tammestamme (Quercus robur) poiketen tuo ruskea sävy sisältää selvästi punertavuutta ja on vähän tummempikin. Ruska-aika on kuitenkin suunnilleen sama. Alkuvaiheenkin ruska on lajilla siis punertava, mutta keltaista on myös vaihtelevasti joukossa. Ruskea vaihe on kuitenkin pian hallitseva ja etenkin pakkasten jälkeen, kuten nyt kuvan tilanteessa nähdään. Tämän viikon myötä tuo puu on jo tyhjentynyt lehdistään.