Jättitatar (Reynoutria sachalinensis)

Tämän kuvasarjan tarkoituksena on muistuttaa jälleen siitä, kuinka kuihtuneet ja kuolleet kasvit voivat olla tärkeä osa puutarhan tai puiston luonnetta tähän vuodenaikaan. Perennoja ei siis tarvitse leikata ollenkaan vasten talvea, koska useimmat niistä ovat erinomaisia ns. talventörröttäjiä. Kasvustojen säilyttämiseen on syynä myös kasvien biologiaan liittyvät seikat, sillä monien perennojen talvehtiminen on parempaa, kun versot säilytetään. Silloin nimittäin talven kosteus ei pääse niin helposti juuriston kiusaksi kuin olisi tilanne leikattujen versojen kohdalla. Leikatuista versojen aukoistahan vedellä on suora pääsy sisään, kun taas leikkaamattomat versot ovat ikään kuin suljettu suoja. Näinhän se on luonnossakin. Tässä kuvasarjassa pohdin kuitenkin myös sitä, että minkälaiset kasvustot toisaalta sopisivat parhaiten säilytettäviksi esteettisessä mielessä. Kaikki kasvustothan eivät ole kovin kauniita kuolleina ja talven säät lisäksi murjovat niitä vaihtelevasti. Lumi esim. painaa ja katkoo versoja.

En paneudu nyt näiden lajien muihin esteettisiin ominaisuuksiin, kuten kukintaan, koska tässä blogissa on kaikista (paitsi helminukkajäkkärä ja jättipiisku) käytännössä merkintöjä aikaisemmissa kasvukauden vaiheissaan. Kehotan tutkimaan niitä, mutta en anna tässä linkkejä niihin merkintöihin. Ei ole aikaa linkitellä mielettömiä sarjoja ja omaehtoinen ei valmiiksi pureskeltu tutkiminen lienee kiinnostavampaa.

Näistä kuvista nähdään, että ne kasvit joihin viime viikon pakkaset pääsivät vaikuttamaan palelluttamalla lehtiä, ovat esteettisessä mielessä hieman hankalia; lajit jätti-, japanin- ja laavatatar, kompassikukka ja päivänsilmä. Yhtäältä ne ovat rujoudessaan ainutlaatuisia ja jopa sadunhohtoisen rumia, mutta toisaalta varsin epämääräisen sotkuisia etenkin, kun lumi ja muut säät mujovat niitä ajan mittaan. Näiden kasvustojen säilyttäminen on suositeltavaa ainakin siihen saakka, kun ne ovat vielä siististi pystyssä. Myöhemmin talvella niitä voidaan katkoa sotkuisuuden lisääntyessä. Tai sitten jättää lumen alle ja armoille kevääseen.

Oma lukunsa ovat koristeellisia hedelmiä muodostavat lajit. Lajit; valtikka- ja kallionauhus, tähkäkimikki, auringontähti, jättipiisku ja mukaan on luettavat myös jättipoimulehti ja helminukkajäkkärä. Hedelmät voivat sijaita pitkissä vanoissa tai olla olla huntumaista kukintojen jäännettä (jättipoimulehti) tai olla kukinnan veroisesti kirkasta (helminukkäjäkkärä). Piiskuilla ja nauhuksilla hedelmät ovat hauskasti haivenellisia ja auringontähden kohdalla levinneet siemenet ovat jättäneet jälkeensä tyynymäiset ja vaaleat "napit". Yhtä kaikki näiden hedelmien koristeellisuus yleensä moninkertaistuu, kun kuuraa ja huurretta muodostavat pakkaset saapuvat. Talven mittaan näidenkin esteettisyys hiipuu säiden paineessa, mutta monilla esim. kovat hedelmäkodat voivat säilyä todella pitkään. Matalilla ja versoiltaan taipuisilla lajeilla (taipuisuus = kuivuttuaan heikosti puutunut ja ohut verso) lumi tietenkin hautaa helposti kasvustot ja esim. nauhusten siemenet lentävät ennen pitkää tuulen mukaan. Helminukkajäkkärän hopeiset mykeröt säilyvät sen sijaan pitkälle talveen hyvänä, ellei lumi paina kasvustoja nurin. Sen mykeröt ovat koristeellisia siis kesästä asti useita kuukausia!

Sitten löytyy lajeja, joihin pakkaset eivät niin vain puraise. Eli niiden lehdet säilyvät hyvin pitkään melko kesäisinä. Kuvasarjan yläpäässä siitä on muutamia esimerkkejä (parsa, jättipoimulehti, syyskaunosilmä ja helminukkajäkkärä). Poikkeavan värisiäkin lajeja on tässä joukossa, kuten hopeamaruna. Nämäkin lehvästöt nuutuvat kuitenkin vähitellen pakkasissa ja pimeyden lisääntyessä. Osa, kuten jättipoimulehti voi säilyä lumen alla osaksi ainavihantanakin ja olla siten jopa kevääseen asti ainakin vähän vihreä.

Tyystin oma lukunsa on tuoksuasteri, joka jatkaa viime viikon pakkasista välittämättä yhä edelleen näyttävää kukintaansa. Sisämaan pakkasissa kasvusto olisi nuutunut selvästi. Osa ensimmäisenä avautuneista kukista on ehtinyt poikkeuksellisesti jopa melkein hedelmävaiheeseen leudon syksyn ansiosta. Uusia kukkanuppuja on silti edelleen. Niinpä kukintaa voi olla peräti joulukuuhun asti, jos marraskuu jatkuu sinne saakka leutona miedoin ja tilapäisin pakkasin. Lopulta kuitenkin myös nämä kasvustot ränsistyvät talvikelien myötä. Runsas määrä lunta esim. painaa kasvustot nurin. Tällaisen kukinnan säilyttäminen niin pitkään kuin mahdollista on kuitenkin suositeltavaa paljon rumentuneessa kasvustossakin, koska sekin vähä on Suomen oloissa tähän vuodenaikaan ainutlaatuisen huikeaa.

Lisääkin esimerkkejä löytyy tällaisista perennoista ja niistä laitan vielä myöhemmin merkinnän tai pari.