Kastanjaköynnös (Akebia quinata)

Tässä on tämän vuoden viimeinen kuvasarja tuon Ruskaa syksyllä 2005 -otsikon alla. Kaikki kuvat on otettu keskiviikkona 23.11.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ennen eilen satanutta lunta. Alkuviikolla oli ollut alimmillaan pakkasta -7,5 astetta.

Alimman kuvan kastanjaköynnös on etelärannikolla kasvatettavista köynnöslajeista ja muutenkin kaikista lajeista se kaikkein viimeisimpänä vihreässä lehdessä pysyvä laji. Kuvasta nähdään, että sen lehdet kestivät vielä alkuviikon pakkasjakson yllättävänkin hyvin; vain vähän lehtiä on tummunut mustanruskeaksi, mutta muutoin kesäinen asu on säilynyt. Itse asiassa leutojen talvien seuduilla esim. Etelä-Euroopassa laji on lähes ainavihanta. Suomen oloissa nuo lehdet kuolevat vähitellen talven pakkasten myötä ja varisevat mustanruskeina marras - tammikuun aikana säiden mukaan. Toukokuussa laji kuitenkin virkoaa varsin hyvin uuteen kasvuun ja tuollaiset kuvan lämpimät eteläseinustat sopivat lajin kasvatukseen oikein hyvin. Lajilla on voimakkaasti tuoksuvat ja erikoisen näköiset kukat touko- kesäkuussa. Lähes yhtä myöhään vihreässä lehdessä pysyvä köynnös on myös tulikuusama (Lonicera X brownii "Dropmore Scarlet"), mutta pakkasenarempina sen lehdet ovat jo pääosin varisseet.

Aikaisemminkin esitelty kiinalainen hopeapensaslaji toiseksi alimmassa kuvassa on kärsinyt hieman alkuviikon pakkasista. Lehdet ovat osittain tummuneet ja varisseet kuvaushetken leudossa säässä vihreinäkin. Nyttemmin vaurioituneet lehdet ovat muuttuneet ruskeammiksi ja kuivuneet käppyräisemmiksi. Sama koskee viikon kasvia villaheisiä ja vielä enemmän alemman kuvan syrikkää, jolla kaikki jäljellä olevat lehdet ovat vaurioituneet. Kaikki nämä vieläkin osittain lehdellisenä pysyneet lajit ovat tietenkin saaneet eilen 26.11.2005 oikein kauniin lumikuorrutuksen, koska satanut suojalumi tarttuu hyvin eri pinnoille heikkotuulisessa tilanteessa. Syrikän tapauksessahan esteettinen lisä ovat nuo hedelmätähkätkin. Aikaisemmin mainitusta lumen painon vaarasta ei nyt sataneen lumen määrän vuoksi ole tietoakaan, vaan saamme nauttia erityisen kauniista luonnonkoristeesta vielä vähän aikaa. Viimeistään huominen vesisade ja useat lämpöasteet kuitenkin syövät jälleen lunta tehokkaasti.

Alkuviikon pakkaset nujersivat jo melkein kokonaan kuningasatsalean, kelta-atsalean ja kaikkien muidenkin atsaleoiden jäljellä olleen ruskan; osa lajeista ja lajikkeista on ollut aikaisemmin lokakuun lopussa ruskassa. Jäljelle jääneet lehdet saivat ruskeaa sävyä ja syntynyt vaikutelma on ollut edelleen hieno mm. ainavihantien alppiruusujen kanssa. Kuvassa lähellä vasenta yläkulmaa nähdään hyvin myös kuningasatsalean ensi vuoden varalle kehittyneet vihreät kukkasilmut. Talven mittaan ne saavat ruskeaa väriä ja touko- kesäkuussa ne avautuvat näyttävään kukintaan.

Pastorinpensas on Suomessa melkoisen tuntematon varpumaisen matala laji Venäjän ja Mongolian tienoilta. Sen lehdet ovat kesällä sinertävänvihreitä ja jäävät syksyllä kiintoisasti kiinni kuihduttuaan, kuten kuvassa. Varsinainen ruska on enimmäkseen keltainen lokakuun aikana. Suositeltava ryhmäpensas mm. loppusyksyn - alkutalven kuivalehtiruskan kannalta katsoen.

Vastaavalla tavalla kuivuneita lehtiään vielä pitkälle talveen pitävät mm. aikaisemmin esitelty amerikanpyökki (Fagus grandifolia) sekä monet tammet, kuten erityisen vahvasti ylimmän kuvan amerikkalainen tammilaji. Se muistuttaa punatammea (Quercus rubra) niin varsinaiselta ruskaltaan kuin lehtien teräväliuskaiselta muodoltaan. Suomessa punaisen ruskan muodostuminen on kuitenkin epävarmaa. Pohjois-Amerikassa on vastaavanlaisia tammilajeja useita kappaleita ja muutenkin ko. alue on maailman tammikeskus useine kymmenine tammilajineen, joista aniharvalla on vain vähän - kohtalaisesti menestymisen mahdollisuuksia eteläisimmässä Suomessa. Kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi viljeltävän tammilajiston määrä saattaa kuitenkin moninkertaistua jo lähitulevaisuudessa.