Peikonpähkinä (Corylus avellana "Contorta")

Tässä vaiheessa onkin hyvä näyttää ensi keväänä ensimmäisten kasvien joukossa talviunestaan heräävien pähkinäpensaiden tilannetta. Molemmat kuvat on otettu 19.11.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Pähkinäpensaat kukkivat siis keväällä lehdettömänä hyvin varhain, kun varsinainen kasvukausi ei edes ole kunnolla alkanutkaan. Tyypillisesti maalis- huhtikuussa Etelä-Suomessa. Tulevan kevään hedenorkot muodostuvat pähkinäpensailla koivujen (Betula sp.) ja leppien (Alnus sp.) tapaan kuluvan kesän lopussa ja talvehtivat paljaina, kuten yllä olevissa kuvissa nähdään. Melkein kaikilla lepillä myös emikukinnot ovat paljaina esillä edellisen kasvukauden puolelta lähtien, mutta koivuilla ja pähkinäpensailla emikukat ovat lehtisilmujen sisällä suojassa.

Pähkinäpensaiden kukinta tulee luultavasti olemaan ensimmäinen ensi vuonna esittelemäni kasvutapahtuma. Esittelyä se silloin kaipaakin, koska hedekukintoja on nyt muodostunut erittäin runsaasti monissa pensaissa. Allergikoille se tietää hankaluuksia, mutta toisaalta kevään aloitus tulee olemaan tavanomaista näyttävämpi.

Alakuvassa oleva peikonpähkinä on euroopanpähkinäpensaan lajike, jolla kasvutapa on erityisen kitulias ja mutkainen. Jopa lehdet ovat hyvin ryppyisiä ja epämuotoisia. Se kuuluu lajikkeen luonteeseen ja on koristeominaisuutena hätkähdyttävä. Myös ko. lajike on tehnyt reippaasti sinertävänvihreitä hedenorkkojen aiheita. Talvella norkot muuttuvat ruskeammiksi, mutta kukintavaiheessa ne venyvät paljon ja kellastuvat.

Peikonpähkinä oli myös erittäin myöhään lehdessä, kuten kuvan jäljellä olevista lehdistä havaitaan. Vielä loka- marraskuun vaihteessa se oli kokonaan kesäasussa. Muita euroopanpähkinäpensaan lajikkeita ovat tumman punalehtinen punapähkinäpensas (Corylus avellana "Fuscorubra") ja keltalehtinen kultapähkinäpensas (Corylus avellana "Aurea"), jotka ovat peikonpähkinän tapaan melko talvenarkoja, mutta menestyvät etelä- ja lounaisrannikolla.