Ongelmat tuntuvat vain jatkuvan taimikasvatuspaikalla. Viime keskiviikkona 14.12.2005 otetuissa kuvissa nähdään kaksi pääongelmaa. Alimmassa kuvassa on kyseessä laittamani talvisuojauksen repeily tuulisen sään vuoksi. Kaksi päivää ennen kuvaushetkeä oli ollut kova tuuli ja koska ei ollut lunta ja lisäksi lämpötila oli plussan puolella, niin eipä siinä heiveröisiä sanomalehtiä helposti pidetä paikallaan edes märkinä. Niinpä jouduin jälleen paikkailemaan. Onneksi paikkauspäivänä oli pakkasta ja heikkotuulinen sää aina tämän perjantain uuteen pakastumiseen asti, jolloin paikkailua ei tarvitse tehdä ainakaan vähään aikaan kolmannen kerran. Tulisi vain pysyvä lumipeite päälle, niin systeemi kestäisi kevääseen asti, kuten pitääkin...

Toinen vakavampi ongelma on esillä ylimmässä kuvassa. Talvenarkojen taimien kaataminen maata vasten ko. suojausta varten näyttää osoittautuneen ultimaattiseksi virheeksi ja suureksi harmikseni. Pienet jyrsijät (hiiret /myyrät?) ovat nimittäin nyt syöneet joidenkin lajien kaikki kaarnat oksista pois ja jälki on totaalisen lohduton :( Ylimmässä kuvassa on esimerkkinä syötyjä keisaripuun (Paulownia tomentosa) oksia ja ko. eläimen papanajätökset purkin päällä. En osaa tunnistaa jätöksistä tarkkaa eläinlajia, mutta ehkä joku teistä osaa sanoa siihen jotain?

Joka tapauksessa monet taimet on syöty hyvin tarkkaan aivan purkin multarajaan saakka. Kaikki pystyyn jätetyt purkkitaimet ovat koskemattomia. Kaadetuista taimista parhaiten näyttävät kelvanneet ainakin juuri keisaripuu, trumpettipuu (Catalpa bignonioides), japaninvaahtera (Acer palmatum) ja nektariini (Prunus persica var. nucipersica). Lähes koskemattomia kaadetuista näyttivät olevan ns. hernekasvipuut, kuten kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica), pagodipuu (Sophora japonica) ja kolmioka (Gleditsia triacanthos).

Tässä vaiheessa en enää päättänyt torjua mahdollisia lisätuhoja, vaan annan kaadetut purkit olla "suojassaan". Ehkä karkoteaineen käyttö voisi vielä tulla kyseeseen... Muutoksia tämä takaisku kuitenkin tekee ensi kasvukauden istutus- ym. töihin. Pahiten syödyt taimet kuolevat tietenkin multarajaan asti ja ainoa toivo niiden hengissä säilymiseksi on se, että ne vesovat juuresta uudestaan. Siinäkin tapauksessa tulee takapakkia, kun kasvu alkaa tavallaan alusta asti. Niinpä tällaisten taimien kasvatus siirtyy parilla - kolmella vuodella eteenpäin ennen kuin ne voi siirtää arboretumalueen istutusohjelmaan. Suureenkin hävikkiin täytyy myös varautua ja siten jossakin vaiheessa joitakin lajeja joutuu haalimaan ehkä jopa kokonaan uudestaan kasvatukseen.

Aika paljon pelkäsinkin tällaista takaiskua, kun jouduin vaihtamaan taimikasvatuspaikkaa. Harmillista, mutta resurssipulalle ei voi mitään. Mieluiten olisin halunnut siirtää tuollaiset taimet talveksi johonkin kylmävarastoon, jossa ei ole ko. kasveja ravinnokseen käyttäviä eläimiä eikä Suomen talvi-ilmastoa, kuten oli tilanne vanhalla taimikasvatuspaikalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut rakentaa ko. taimikasvatuspaikalle hyvät suojaukset myös pieniä jyrsijöitä vastaan. Eipä ollut aikaa ja jaksamista. Seuraavaksi talveksi täytyy kuitenkin kiinnittää asiaan parempaa huomiota ja yrittää ratkaista ongelma...