Päättyvällä viikolla olin pariinkin otteeseen käymässä uudella taimikasvatuspaikallani, josta tästä lähtien käytän vain nimeä taimikasvatuspaikka. Yllä olevat kuvat on otettu ensimmäisellä käyntikerralla tiistaina 29.11.2005.

Alimmasta kuvasta nähdään, kuinka kaikista lajeistani myöhäisimpään lehtensä pitänyt punamarjakanukka (Cornus mas) on varistanut ja palelluttanut lehtensä melkein kokonaan kuvaushetkeen mennessä olleissa muutaman asteen pakkasissa. Osa lehdistä on siis säilynyt jopa joulukuun puolelle asti. Kuvassa näkyy myös kuluneen syksyn lämpöaalloissa uudestaan itäneitä rikkaruohoja.

Keskimmäisessä kuvassa on tyypillinen tämän vuodenajan tilanne, missä edestakaisin nollan molemmin puolin seilaava lämpötila, runsaat vesisateet ja sataneen lumen sulaminen, maaperän savisuus, sen alava luonne ja jo osittainen routaantuminen saavat aikaan isojakin vesilätäköitä. Juuri niitä, jotka talvella aiheuttavat ns. jääpoltetta. Tällä taimipaikallani olen onnistunut sijoittamaan nuo taimipurkit oikein hyvin sellaisille kohokohdille, joilla vesi ei seiso. Kuvan tervalepät (Alnus glutinosa) ovat ainoita, jotka uppoutuivat veteen kuvan tapaan, mutta kuvauksen jälkeen toki siirsin noita purkkeja paremmin "kuiville". Onneksi tervalepät eivät piittaa tilapäisestä seisovasta vedestä.

Joka tapauksessa tällaiset vesitilanteet ovat Etelä-Suomessa ja etenkin etelärannikolla hyvin mahdollisia pitkin talvea pakkasjaksojen vaihdellessa suojasäiden kanssa tiuhaankin tahtiin. Niinpä tilanne voi jopa pahentua entisestään roudan ja jään paksuuntuessa ja lumipeitteiden toisaalta sulaessa yhä uudestaan. Lopputuloksena vesi lilluu entistä korkeammalla ja viimeistään kevään ensimmäisen kunnon lämpöaallon sattuessa, jos lunta on kertynyt siihen mennessä paljon, on purkeille odotettavissa uintihetkiä...

Ylimmästä kuvasta nähdään varsinainen käyntikertani syy eli purkkitaimien talvisuojaus. Talvenarat taimet kaadoin tuolla tavalla nurin, jotta oksat jäävät maanpinnan lähelle. Kuvassa on esimerkkinä rakkopuu (Koelreuteria paniculata). Niinpä satava lumi suojaa ne vaippaansa. Lumivaipan suojaavaa kertymistä tehostamaan laitoin näiden päälle vielä kerroksen sanomalehtipaperia, jonka tarkoitus on siis kerätä lunta heti kättelyssä koko oksiston ja purkkien päälle. Kastelin sanomalehdet laiton yhteydessä, jotta tuuli ei lennättäisi niitä. Kävi kuitenkin aika köpelösti, sillä juuri seuraavana päivänä 30.11.2005 oli se mysky ja moni levittämistäni lehdistä olikin hyrskyn myrskyn (kävin tarkistamassa).

No, se on sitä luonnonvoimien edessä nöyrtymistä ja sopeutumista. Siispä mietin korvaavaa ja nopeasti toteutettavaa vaihtoehtoa, mutta päädyin vielä kerran paikkailemaan suojausta uusilla sanomalehtikerroksilla. Totetutan sen Itsenäisyyspäivänä, jolloin pakkanen luultavasti auttaa asiaa... Lisäksi olen haravoinut vanhalta taimikasvatuspaikalta useita säkkejä lehtiä muiden purkkien ja näidenkin suojaksi ja levitän ne samassa yhteydessä oli lunta eli ei... Palaan kertomaan suojauksesta siis alkavalla viikolla ja silloin kerron myös lajit, jotka suojasin ensin mainitulla tavalla.