Yllä on nippu tunnelmakuvia eiliseltä hautausmaakäynniltä Hämeenlinnan Ahveniston hautausmaalta. Paikka on minulle hyvin tärkeä, koska sinne on haudattuna molemmat isovanhempani äidin puolelta ja isäni. Juuri tällä hautausmaalla on joulutraditiooni kuulunut jo pienestä lapsesta lähtien (1970 -luvulta asti) lähes katkeamattomana sarjana kynttilöiden vienti ja sytyttäminen. Ennen vuotta 2000 ainoa paikka, johon kynttilöitä veimme, oli isoisäni sankarihauta. Paikka sisältääkin minulle paljon muistoja ja vahvoja tunnelmia ja myös puhtaasti maisemana alue on hieno, koska se sijaitsee upealla vanhaa metsää ja hautausmaa-alueella myös istutettua puustoa sisältävällä harjulla.

Ammatillisessakin mielessä tämä on yksi niitä paikkoja, joka on vaikuttanut maisemamieltymyksiini jo lapsesta lähtien. Niinpä nyt olikin sopiva hetki esitellä ko. paikkaa ja antaa samalla itsestäni bonuksena henkilökohtaisempaa kuvaa. Muistan aina tykänneeni esim. tuosta kynttilämerestä erityisellä tavalla ja paikan sopivasta hämäryydestä. Olen aina halunnut käydä tuon kynttilätradition läpi juuri pimeällä eikä missään tapauksessa valoisalla. Minun mielestäni hautausmaissa ei ole mitään pelottavaa, vaikka niillä on vahva henkinen sisältö. Olen jopa asunut hautausmaa-alueella ja tykännyt siitä, kun olin puutarha-alan töissä Malmin hautausmaalla Helsingissä vuosina 1994 ja -95.

Tämän jouluinen hautausmaakäynti sattuikin eilen sään suhteen juuri sopivaan aikaan. Eilinen sadealue oli nimittäin juuri silloin (n. klo. 16.30 - 17.00) voimakkaimmillaan Hämeenlinnan kohdalla antaen runsasta, joulukorttimaista, kosteaa ja tarttuvaa lumisadetta. Ylimmässä kuvassa siitä näkyykin sopiva vihje. Samalla havaitsin, että ko. harjulla puusto oli säilynyt kaupungin keskustan puita selvästi paremmin lumikuorrutuksessaan ko. päivän tilapäisestä suojasäästä huolimatta. Ylimmän kuvan taustalla ristin vieressä oleva valaistu metsävaahtera (Acer platanoides) näyttää sen hyvin. Syynä on mm. paikallisilmaston erot ja runsaan sekä vanhan puuston suojaavuus tuulta vastaan.

Ylimmässä kuvassa vasemmassa reunassa näkyvä havupuu on harmaapihta (Abies concolor). Se on kappelin vieressä. Kuvasta nähdään kivasti myös se, että paikan valaistuksessa on ymmärretty hienosti kylmien ja lämpimien valosävyjen yhteiskäyttö. Toiseksi ylimmässä kuvassa on alueen uurnalehto, johon kuuluu tuollainen muistelupaikka nimikylttineen. Paikka on melko uusi ja tuon nimikylttimuurin taakse on istutettu aidanteeksi kanadantuijaa (Thuja occidentalis). Toiseksi alimmassa kuvassa on näkymä sankarihautausmaalla, joka näkyy myös ylimmän kuvan oikeassa laidassa. Alimmassa kuvassa on tyypillinen näkymä hautojen kynttilämereen kuvattuna käytävän viereisen lyhtypylvään alta (kajastava valkoinen valo ei siis ole kameran salamavaloa). Kuvat otin jälleen ilman salamaa ja jalustaa niin, että etsin tolppia ym. tasoja (en muiden ihmisten hautakiviä) kameran tukemiseen. Ylin kuva on kuitenkin onnistunut käsivaralta otettuna, koska kohdan valaistus oli niin voimakas.