Alareunassa kelta- (Aesculus octandra) ja ohionhevoskastanjaa (Aesculus glabra). Keskellä trumpettipuita (Catalpa sp.) ja yksi keisaripuu (Paulownia tomentosa). Varjon reunalla japaninjalavaa (Ulmus japonica) ja vasemmassa reunassa jotain Prunus -lajia. Kaikki yllä olevat kuvat on otettu elokuussa 1994.

Tästä alkaa jälleen uusi sarja, jossa kerron ja näytän kuvin, kuinka arboretumprojektini on vuosien saatossa edennyt. Etenen kronologisessa järjestyksessä ja esittelen asioita tämän sarjan puitteissa näillä näkymin vain talvikaudella, jotta myös kasvukauden ulkopuolella on vihreää kerrottavaa ja näytettävää entistä enemmän. Valitettavasti en ole kuvannut projektiani säännöllisesti menneinä vuosina, koska käytössäni ei alkuaikoina aina ollut kunnon kameraa. Joiltakin vuosilta on siis enemmän näytettävää ja kerrottavaa kuin toisilta.

Tuossa yllä olevassa kuvasarjassa on jo iso osa vuoden 1994 kuvasadosta projektiini liittyen. Kuvista nähdään, että projekti ei ollut vielä kovin ammattimaista. Silmääni pistää mm. tuo hyvien kasvatuspenkkien puuttuminen ja kasvit on roiskittu vähän miten sattuu tuohon peltoon. Peltoon oli kuitenkin tehty maanparannustoimia aikaisemmin keväällä. Kyseessä on siis se Mäntsälässä vanhempieni asuintalon pihalla ollut taimikasvatuspaikka, josta olen viime vuonna siirtänyt kasvit uudelle paikalle, koska ko. asunto on nyt myyty ja uudet asukkaat ovat jo asettuneet taloon.

Projektini aivan alkumetrien kuvia löytyy jo tämän blogin alusta, joten kannattaa mennä kaivelemaan arkistoja viime vuoden huhtikuun kohdalta. Siellä on kerrottu jo aika monipuolisesti mm. periaatteistani ja mieltymyksistäni aiheeseen liittyen. Lisää monipuolista asiaa toki saatan kertoa jatkossakin tähän liittyen.

Noista yllä olevista kasveista ei ole tällä hetkellä hengissä kuin nuo amerikanluumut ja yksi keltahevoskastanja, jotka ovatkin arboretumalueeni vanhimmat kasvit. Eivät kuitenkaan korkeimmat, sillä amerikanluumut ovat pensasmaisia ja n. 3m korkeita vesakoita muodostavia "puskia" ja keltahevoskastanja on kituuttanut alle metrin mittaisena mm. kuivuusvaurioiden takia. Esim. kesällä 2003 se kuoli tyveen saakka, mutta ihmeen kautta se jaksoi taas vesoa uudestaan seuraavana vuonna.

Lähes kaikki yllä esitellyt lajit olivat peräisin Arboretum Mustilalta ja esim. nuo mustajalopähkinät olivat heidän Pohjois-Amerikan siemenkeräysmatkalta vuodelta 1993. Silloin matka suuntautui suurten järvien tienoille. Ylimmän kuvan taimet ovat Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta ostetuista siemenistä peräisin. Keisaripuun alkuperä on luultavasti myös Mustilalta, koska vasta tuon vuoden 1994 joulukuussa tässä blogissa esittelemältäni Madeiran matkalta tarttui mukaan lisää sen siemeniä.

Valitettavasti en ollut tuolloin varautunut hoitamaan noita kasveja niin hyvin kuin on ollut mahdollista myöhemmin. Niinpä noiden kuvien otosta seuraavana talvena oli runsas kato edessä. Seuraavina vuosina ja jo ko. vuoden syksyllä haalin kuitenkin erittäin paljon lisää siemeniä myös itsekin keräämällä. Palaan esittelemään kuitenkin vielä näitä ensimmäisiä lajeja vähän myöhemmin.