On aika taas palata Madeiralle levadavaellukselle, joka siis sisältyi Madeiran matkaani joulukuussa 1994. Alimmassa kuvassa on eräs tyypillinen näkymä levadalta sikäläiseen metsään. Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, niin suuri osa Madeiran metsistä on istutusperäisiä. Tosin Madeiralla on jäljellä myös alkuperäisiä laakeripuumetsiä (Laurus sp.), jotka on otettu mukaan maailmanperintölistalle vuonna 1999.

Tuossa kuvassa näkyy kuitenkin paria muuta hieman kotoperäisempää lajia taustan eucalyptuspuiden sijaan. Etualalla kasvaa korkeana jättiruokoa (Arundo donax), jota kasvaa kaikkialla Välimeren ympäristössä. Laji on tärkeä mm. oboen soitinosien rakentamisessa. Jättiruoko sopii myös eroosion torjumiseen, koska sillä on laaja ja hyvin voimakas juuristo ja kasvin lääkinnällisetkin ominaisuudet ovat olleet tärkeitä. Keskemmällä näkyy pikkupuina lehdistään lähes kokonaan päässyt jalokastanja (Castanea sativa), joka kuuluu myös Välimeren alueen kasvillisuuteen. Tämä on se laji, jonka kastanjat ovat syötäviä erotuksena hevoskastanjoiden (Aesculus sp.) hedelmien syöntikelvottomuudesta.

Jättiruoko ei menesty Suomessa, mutta jalokastanja selviytyy ainakin vyöhykkeen I suojaisilla paikoilla pensasmaisena pikkupuuna. Viime syksynähän näytin ko. lajia Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja oikein vetreä ko. lajin yksilö siellä kasvaakin. Viime viikon pakkasetkaan eivät varmasti olleet sille vielä kummoinenkaan koettelemus. Noin 10 vuotta sitten ennen ko. puutarhan kasvihuoneiden remonttia siinä eteläseinustalla kasvoi vanhempi jalokastanja, joka teki jopa hedelmääkin. Ei siis mikään vältettävä kasvi ainakaan eteläisimmässä Suomessa ilmastosta huolimatta.

Ylemmässä kuvassa päästäänkin sitten jo enemmän madeiramaiseen tunnelmaan kasvien suhteen. Tuollainen runsas kasvi-iloitteluhan kuuluu tyypillisesti sikäläiseen puutarhakulttuuriin. Tässä sen sijaan on kyseessä ihan julkinen tila, jota on päätetty koristella erityisellä tavalla. Kuvassa kasvaa mm. peikonlehteä (Monstera deliciosa), jonka hedelmät ovat suurta herkkua Madeiralla. Kertoohan ko. lajin tieteellinen nimikin sen; deliciosa = herkullinen. Kuvassa nähdään myös muotoon leikattuja marjakuusia (Taxus baccata), joka ei olekaan niin tyypillistä madeiralaista puutarhakulttuuria. Tällainen puiden ja pensaiden muotoon leikkaaminen on hienommalta nimeltään topiaria tai ars topiaria / opus topiarium ja se on enemmänkin brittiläistä, mutta viime kädessä Italian renesanssipuistojen ja jopa antiikin Rooman aikaista alkuperää.

Erityisesti englantilaisissa Arts & Crafts -tyylisuunnan puutarhoissa topiaria on yksi keskeinen näyte puutarhojen hoidon ultimaattisesta käsityötaidosta. Englannissa esim. Great Dixter -puutarhassa tästä on hyviä esimerkkejä. Ylin kuva kuitenkin näyttää sen, että Madeiralla on itse asiassa runsaasti englantilaisiakin vaikutteita ja ei pelkästään puutarhakulttuurissa. Menneinä aikoina englantilaiset ovat viihtyneet saaren asukkainakin ja esim. eräs Winston Churchill oli aikoinaan tuttu näky saarella mm. maalausharrastuksensa parissa.