Seuraavaksi tarjoankin Suomen oloissa erinomaisesti ilmeneviä elämän jälkiä. Nimittäin ihmisten jättämiä jälkiä eri tavoin suojasään aikana kehittyneisiin lumihanki- ja loskatilanteisiin ohuen ja vetisen hangen aikana. Kyseessä ovat siis puistoissa olevat varsinaisten kulkuväylien ulkopuoliset alueet (nurmikot yms.), joilla on satunnaista liikkumista ja oikopolut, joilla on runsas kulku. Pointtina tässä merkinnässä on herättää huomioimaan mm. lumen ja jään ominaisuuksia, sään vaikutuksia ja tämän vuodenajan eräitä muitakin seikkoja, jotka ilmenevät hyvin vain sellaisessa ilmastossa, jossa suojasäät ja pakkasjaksot vuorottelevat monta kertaa talven aikana.

Tarkoitus on myös näyttää, kuinka taide ja estetiikka syntyy tavallaan kuin itsestään elämän itsensä jättäessä jälkensä äiti maan piirustuspaperille ihmisten (ja tietysti kaikkien eläinten) liikkuessa haluamallaan tavalla. Tähän liittyy myös ihmisten jäljistä pääteltävät liikennevirtojen, oikopolkujen ja puistojen käytön piirteet. Mikä olisikaan parempaa aikaa inventoida ihmisten liikkumista tarkasteltavalla alueella esim. oman alani puitteissa tehtävää suunnitelmaa varten kuin se, jolloin parin päivän suojalumitilanteen aikana syntyneiden jälkien jäädyttyä hankeen ja loskaan avautuu näkymä tiettyyn hetkeen / ajanjaksoon.

Kaikki nuo yllä olevat jäljet ovat syntyneet lyhyen ajan kuluessa vuodenvaihteessa ja viime maanantaina 2.1.2006 jo samana iltana pakkasen tullessa ko. ajanjakso ikään kuin kivettyi säilyäkseen useita päiviä ennallaan ja vielä muutaman päivän ajan tästä eteenpäinkin lämpötilan ollessa pakkasella ja sään ollessa edelleen sateeton. Aika siis pysähtyi ja meille tarjoutuu nyt tilaisuus tarkastella n. parin vuorokauden mittaista viipaletta ajasta, joka paljastaa mm. seuraavaa:

Kaikki kuvat on kuvattu Espoon Tapiolassa perjantaina 6.1.2006, mutta kuvien tilanteet eivät ole siis käytännössä muuttuneet juuri ollenkaan edellisen maanantai-illan jälkeen. Säätilanne oli jälkien syntymisen aikana sellainen, että Uudenvuoden aattona oli pakkasjakson jälkeen suojaa, Uudenvuoden päivänä lämpötila oli tilapäisesti nollassa ja siis maanantaina oli jälleen selvemmin suojaa pakastuakseen hetkessä samana iltana useaksi päiväksi. Vuodenvaihteessa satoi tuoretta suojalunta pari- kolme senttiä, joka suli maanantaina vähän plussakelin vuoksi, mutta juuri ennen pakastumista satoi vielä hyvin vähän tuoretta lunta ja heti perään sää selkeni nopeasti ja pakastui. Kaikki tämä on siis nyt pääteltävissä myös noista yllä olevista jäljistä ja jää-lumitilanteista.

Alimmassa kuvassa nähdään itse asiassa ainakin kolmen eri ajanjakson jälkiä päällekkäin. Alimmaisena jään alla näkyy sumeita ruskeita laikkuja vanhoista jalanjäljistä, jotka ovat syntyneet vähitellen jo pitkälti viime vuoden puolella ja näkyvät vaaleina pohjajään ollessa ko. kohdilla tiiviimpää kuin ympärillä. Ylempänä jään alla on selväkuvioisia kengänjälkiä, jotka ovat syntyneet vuodenvaihteen suojalumen satamisen jälkeen tuoreeseen lumeen ja loskaan.

Suojasään voimistuttua seuraavana maanantaina vesi alkoi kerääntymään tässä olevalle kuoppakohdalle enemmän näiden aikaisempien jälkien päälle. Runsas vesi ja päivää aikaisemmin satanut lumi /loska olivat sitten kahdessa kerroksessa vesi päällimmäisenä ja myös sekoittuneena harvana loskana, jolloin sen aikana maanantaina syntyneet jäljet näkyvät päällimmäisenä vaaleina ja harmaansumeina laikkuina. Päivää aikaisemmat selväpiirteiset jäljet kuitenkin säilyivät vesisohjokeitoksen pohjalla melko hyvin muotissa.

Sitten n. sentin vesikerros jäätyi juuri sinä aikana seuraavana yönä, kun liikennettä ei ollut, jolloin kaikkien näiden jälkien päälle kehittyi n. sentin tasainen jääkerros ikään kuin suojakerrokseksi. Jään ruskehtava sävy taas paljastaa tässä sen, että sulaveden mukana on kulkeutunut savista maa-ainesta, joka kertoo paikan maalajista. Tutkimalla siis jäätyneiden vesilätäköiden väriä, voidaan päätellä jotain paikan maaperästä.

Seuraava kuva on saman oikopolun varrelta kohdasta, jossa vesi ei niinkään kerääntynyt polulle, vaan kyseessä on itse asiassa pieni kohouma. Päinvastainen tilanne siis. Tässä melkein kaikki jäljet ovat kehittyneet vuodenvaihteessa sataneen suojalumen päälle ja liikenteen runsauden vuoksi lumi tiivistyi helpommin loskaksi. Vanhemmat jäljet jäivät joka tapauksessa ko. kerroksen alle piiloon melkein kokonaan. Maanantain vesikeli ei ehtinyt sulattamaan kaikkia jälkiä ja sen päivän aikana syntyi vielä lisääkin jälkiä ko. loskaan. Seuraavana yönä loska jäätyi ja säilytti kahden vuorokauden mittaisen ajan verran syntyneitä jälkiä.

Kahdessa seuraavaksi ylemmissä kuvissa on periaatteessa keskenään sama tilanne, missä lähes koskemattomalla hangen kodalla on kuoppa, johon vesi kerääntyy helposti suojasäätilanteissa. Jo ennen maanantaita kohdilla oli ollut vettä, jonka päälle vuodenvaihteen suojalumi satoi ja maanantaina runsastunut vesi ei sitten enää tullut lumen päälle. Päinvastoin siis kuin alimmassa kuvassa, jossa vesi kerääntyi paikalle enemmän vasta maanantaina. Tässä kuvaparissa sen sijaan satanut lumi on siis muodostanut jo olemassa olevan veden päälle loskan, jonka läpi on asteltu maanantain aikana ko. vuoden vaihteen lumisateen jälkeen juuri ennen saman illan pakastumista. Kuvaparin ylemmässä kuvassa on vain ollut selvästi enemmän vettä kuin alemmassa tapauksessa, jonka näkee jälkien luonteesta.

Ylemmässä kuvassa loskakerros on ollut paksun vesikerroksen pinnalla ja jäljet ovat tehneet vain aukot loskaan paljastaen pimeän veden pohjan. Alemmassa kuvassa sen sijaan loskakerros on ollut tiheämpi ja ulottunut koko vesipatjaan, jolloin jälkien syntyessä osa loskasta on pursunut kenkien alta valleiksi jälkien reunaan. Kaikki tämä on nyt siis jäätyneenä ja muottiin valettuna. Molemmissa kuvissa näkyy tässä tapauksessa myös se, kuinka maanantai-illan pakastumisen yhteydessä satanut vähäinen lumi jäi paikoin loskan pintaan sokerihuurteen kaltaisesti. Alimmassa kuvassa se ei näy, koska vettä oli satamisen hetkellä niin paljon, että lumi hukkui veteen. Toiseksi alimmassa kuvassa se satanut lumi näkyy, koska pohjana ollut loska oli sen verran vähän vettä sisältävä.

Ylimmässä kuvassa on tilanne sellaisella lähes koskemattoman hangen kohdalla, johon sulamisvesi on kertynyt vain vähän maan pohjaan. Vesikerros on paljastunut vasta sitten, kun joku on kulkenut kohdan yli ja tiivistänyt askeleen kohdalla ohuen lumikerroksen veden kanssa tumman maan pohjan paljastavaksi loskakerrokseksi. Nämä jäljet ovat syntyneet myös vasta viime maanantain aikana juuri ennen pakastumista, koska vuodenvaihteen lumisateet olisivat peittäneet jäljet.

Itse asiassa tässä tapauksessa jälkien syntyaika voidaan määrittää hyvinkin tarkkaan, koska pakastumisen yhteydessä sataneen vähäisen lumenkin pitäisi näkyä näissä jäljissä. Niinpä joku on kulkenut tästä ko. maanantai-iltapäivänä heti sen lumisateen jälkeen, mutta juuri ennenkuin sen jälkeinen pakkanen on illalla jäädyttänyt ko. suojalumen ja sen alla olleen veden; eli ilta neljän ja kuuden välillä... Pienet hännät jälkien perässä kertovat siitä, että henkilö on juossut tietyllä tavalla. Pakastumisen jälkeen tulleet jäljet näkyvät vain heikkoina jäätyneen lumen pinnalla.

En kerro tällä kertaa enempää näistä asioista, mutta tämän ns. salapoliisitarinan tarkoitus oli vain näyttää vertauskuvalliseen tapaan sitä seikkaa, kuinka paljon luonnosta löytyy hyvin hienovaraisiakin asioita, joista pystyy havaitsemaan luonnon monimuotoisuutta, monimutkaisia vuorovaikutussuhteita ja prosesseja sekä yksinkertaisesti kauneutta monessa muodossa. Myös sen, kuinka ihminen on osa luontoa ja ympäristöä tavalla tai toisella ja kuinka hän on vuorovaikutussuhteessa sen kanssa.