Freesioita (Freesia sp.), kaksi puistoplataania (Platanus hybrida) ja euroopanpyökki (Fagus sylvatica) oikealla.

Jardins da Quinta do Palheiro Ferreiro puiston erittäin runsaasta kasvivalikoimasta on tässä muutamia puulajeja. Puistoon tutustumiseen oli varattu aikaa kovin vähän (pari tuntia), joten aivan kaikkea ei siinä ajassa voinut käydä läpi. Tuohon aikaan vuonna 1994 olin jo tutustunut runsaasti kirjallisuuden avulla kaikkiin näihin esiteltyihin lajeihin ja muutenkin juuri lauhkean vyöhykkeen puulajeihin. Niinpä halusin bongata juuri näitä tästä puistosta ja jättää mm. subtrooppiset lajit vähemmälle huomiolle.

Alimmassa kuvassa nähdään vielä kertaalleen tuota metsäpuutarhaosan talvella kukkivaa freesiamattoa pohjakerroksessa. Seassa on toki muitakin lajeja, joiden tunnistus jäi tällä kertaa tekemättä.

Seuraavassa kuvassa on leutotalvisten maiden puutarhoissa ja puistoissa yleisesti tavattavia loistomagnolioita. Tässä vaiheessa kukat olivat isoissa, pulleissa ja harmaakarvaisissa silmuissa odottamassa kevättä. Lehdet sijaitsevat puolestaan kapeissa, karvattomissa ja tummissa silmuissa. Tällä lajiristeymällä on hyvin koristeellinen talviasukin tuon kaarnansa harmaan sävyn vuoksi. Loistomagnolia menestyy Suomessa hyvillä paikoilla jopa kohtalaisesti vyöhykkeellä I. Muutama muu magnolialaji menestyy jopa paremminkin, kuten poppelimagnolia (M. acuminata), japaninmagnolia (M. kobus) ja pensasmagnolia (M. sieboldii).

Valeakaasiahan on ollut esillä Viikon kasvi artikkelisarjassani ja tuossa kuvassa näettekin vähän vihjettä siitä, kuinka korkeaksi puuksi se kasvaa hyvissä oloissa. Kotiseudullaan Pohjois-Amerikassa on toki paljon isompiakin lajin yksilöitä. Kuvassa oli ko. puussa tyypillisesti jäljellä vielä ruskaa.

Seuraavan kuvan keisaripuu oli myös vielä osittain lehdessä, mutta tarkemmin kuvaa katsottaessa näkyy talvella lehdettömänä havaittava lajin erityispiirre; puussa on samaan aikaan sekä päättyneen kasvukauden hedelmäkodat (tummat tertut) että seuraavan kevään kukinta paljaissa kukkasilmuissa (vaaleat tertut). Lisäksi näkyy se, että tämä kuvan yksilö oli katkaistu yhden vuoden ikäisenä, jotta kukkivia oksia on saatu aikaiseksi nopeammin. Muutoin kahtena ensimmäisenä vuotena laji kasvaisi vain bambumaisen /palmumaisen suoraviivaisesti useita metrejä juurikaan haaroittuen. Keisaripuutahan olen kasvattanut ja taimikasvatuspaikalla ne ovatkin tällä hetkellä lumihangen alla ensimmäistä kertaa Suomen talvessa. Vanhimmat niistä ovat itse asiassa tuon kuvan puun siemenistä peräisin! Lajia voi kasvattaa eteläisimmässä Suomessa perennoivana lehtikasvina pensasmaisesti, kunhan juuriston saa pysymään terveenä.

Ylemmässä kuvassa oleva lagerströmia on sen verran eteläinen laji, että se ei menesty Suomessa senkään vertaa kuin keisaripuu. Laji on rantakukille (Lythrum sp.) sukua; kuuluu samaan heimoon Lythraceae. Laji kukkii riittävän lämpimien / kuumien kesien maissa vasta elo - marraskuussa erittäin isoin ja näyttävin kukkatertuin, joissa on kirkkaan vaaleanpunaisia kukkia. Eri lajikkeilla värit vaihtelevat hieman valkoisesta punaiseen. Lajin oksat ja kaarna ovat hyvin koristeellisia nekin, kuten havaitaan. Tyypillinen hoito lajilla on vastaavanlainen kuin Suomessa syyshortensialla (Hydrangea paniculata "Grandiflora") eli ennen seuraavaa kasvukautta oksia typistetään, jolloin seuraavan kasvun kukinnot ovat isommat kuin muutoin olisi.

Sitten enemmän silhuetin omaisissa kuvissa nähdään ensin alempana lehdettömänä iso mustajalopähkinä. Punaisessa ruskassa oleva japaninkirsikka on tässä muistaakseni lajiketta "Kanzan". Mustajalopähkinä on Suomessa tuntematon, mutta sitä on kokeiltu mm. Arboretum Mustilan toimesta. Menestyminen on vain valitettavasti heikompaa kuin esim. japaninjalopähkinän (Juglans ailanthifolia) menestyminen. Japaninkirsikoista on ollut puhe aikaisemminkin tässä blogissa rusokirsikan (Prunus sargentii) yhteydessä ja Etelä-Suomen suojaisimmilla paikoilla joitakin lajikkeita kannattaa kokeilla rohkeasti. Esim. juuri lajike "Kanzan" voi menestyä jopa useita vuosia kukkivana.

Ylemmässä kuvassa on erittäin tyypillinen lehdetön tulppaanipuun latvus. Kuvasta nähdään, kuinka tämä periamerikkalainen puu on majesteetillisen korkea. Tarkalla silmällä latvuksessa nähdään jäljellä hedelmätähkiä, joista tässäkin tapauksessa keräsin siemeniä mukaani. Valitettavasti ne eivät itäneet, mutta nyttemminhän minulla onkin tätä lajia uusimmissa siemenissäni hankittuna Arboretum Mustilalta.

Atlasseetri on havupuiden aatelia sekä neulasten värityksensä että kasvutapansa puolesta. Toki kaikki muutkin seetrit ovat samaan tapaan erityisiä havupuita, mutta tämä laji on niistä kylmintä ilmastoa kestävä. Sillä on jopa jonkinlaiset menestymisen mahdollisuudet eteläisimmässä Suomessa, mutta tuollaista puuta siitä on turha odottaa. Kasvihuoneilmiön voimistuminen voi tuoda siihen kuitenkin selvän muutoksen muutamassa vuosikymmenessä. Joka tapauksessa pensasmaisessa ja kituliaassakin yksilössä tuo neulasten siniharmaa sävy on jo hurmaava.

Ylimmässä kuvassa on erinomainen esimerkki eucalyptusten nuoruuslehdistä. Tässä tapauksessa on kyseessä kenties kaikkein voimakkainta siniharmaata nuoruuslehtisävyä tekevä gunnineucalyptus. Herkullisena kontrastina sille nähdään oikealla euroopanpyökin viimeisiä ruskalehtiä. Eucalyptusten nuoruuslehdet poikkeavat siis aikuislehdistä tyypillisesti siten, että nuoruuslehdet ovat eri tavoin sinertäviä ja pyöreitä sekä sijaitsevat vastakkain oksilla. Aikuislehdet ovat sen sijaan salavamaisesti /pajumaisesti pitkiä, kapeita, tummanvihreitä ja sijaitsevat oksilla vuorottaisesti. En tiedä tarkkaan kuinka monen vuoden kuluttua aikuislehdet syrjäyttävät nuoruuslehdet. Kuvassa kuitenkin nähdään, että katkaisemalla puu tyvestä uusia vesoja muodostavaksi kannoksi, saadaan värikkäitä nuoruuslehtiä edelleen ylläpidettyä uusissa vesoissa.

Tästä lajivalikoimasta havaitaan se, että tähän puistoon on istutettu aikoinaan paljon juuri kaikkein tyypillisimpiä eri mantereiden lajeja. Voidaan sanoa, että edustettuna ovat kaikki maapallon mantereet ja niiden puu- ja pensaslajeista juuri ne, joita tapaa nimenomaan länsimaiden kokoelmapuistoissa ja muutenkin julkisissa istutuksissa kaikkein eniten. Kyseessä ei siis ole Madeiran erityispiirteitä korostava puutarha, vaan länsimaista puulajikeräilyperinnettä yleisesti noudattava kokoelma. Itse asiassa tämä puutarha on hyvin brittiläinen tässä mielessä, sillä jostakin vastaavasta Englannissa sijaitsevasta kokoelma- yms. puutarhasta löytyvät tismalleen samat Euroopan ulkopuoliset lajit. Juuri ne lajit, joita etenkin brittiläisen ja ranskalaisenkin imperiumin löytöretkeilijät ja kasvitieteilijät eri mantereilta löysivät n. 100 - 500 vuotta sitten.

Toki tässä puistossa on joitakin erikoisuuksiakin, kuten asiaan kuuluu. Sivuutin ne kuitenkin ko. käyntikerralla, koska minulla ei ollut tuolloin niihin mitään kiinnostavuutta lisäävää ennakkosuhdetta. Nämä esitellyt tuntuivat silloin kiinnostavimmilta. Nykyään suhtaudun niihin jo melkoisen "tavallisina" kasveina kuin kotipihlajaan (Sorbus aucuparia) tai omenapuuhun, mutta eipä niiden arvo ole silti juurikaan laskenut mielessäni.