Seuraavaksi joulukuun 1994 Madeiran matkakuvissa on vuorossa saaren pääkaupunki Funchalin vähän itäkoillispuolella sijaitsevan kasvitieteellisesti ja muutenkin merkittävän yksityisen puiston esittely. Puisto on itse asiassa kasvitieteellisen puutarhan tapaan esillepantu, koska kasveissa on (en tiedä onko edelleen...) nimikyltit tieteellisine nimineen. Paikka on jardins da Quinta do Palheiro Ferreiro ja kokonaisuuteen kuuluu myös hieno 1800 -luvulla rakennettu kartanorakennus. Puisto on sen verran korkeammalla merenpintaan nähden kuin Funchal, että ilmasto on aivan rannikkoa selvästi viileämpi. Tuolloin käyntipäivänä päivälämpötila oli jopa alle +15 astetta, joten ilman takkia ei juuri pärjännyt. Ilma oli myös utuisen - sumuisen kosteaa, koska olimme matalien pilvien sisällä melkein kokonaan.

Esittelen puistoa lähes yksinomaan kasviesimerkkien avulla. Puiston runsas ja monipuolinen lajisto on selvästi vähemmän trooppinen ja subtrooppinen kuin rannikolla oleva kasvisto juuri paikallisesta ilmastoerosta johtuen. Lajiston erityispiirteenä on lauhkean ilmastovyöhykkeen ns. temperaattisen ja meridionaalisen osan lajien runsaus. Laajassa puistossa näkeekin isoista puista pensaisiin lajeja, joita nähdään tyypillisesti puistoissa ja puutarhoissa esim. Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa. Näissä kuvissa tarjoan ensin muutaman yleisemmän näkymän alueeseen.

Alimmassa kuvassa nähdään tuon puistokäytävän oikeassa reunassa sugipuita (Cryptomeria japonica). Se on havupuu, joka on Itä-Aasiassa, kuten juuri Japanissa tärkeä metsätalouden laji. Muualla leutotalvisissa maissa sitä tapaa koristepuuna. Suomessa sen kasvattaminen on hyvin vaikeaa jopa vyöhykkeellä I sen talvenarkuuden vuoksi. Puistokäytävän vasemmassa reunassa olevat havupuut ovat mustamäntyä (Pinus nigra) ja niiden takana on puistoplataania (Platanus hybrida). Mustamäntyä voi kasvattaa hyvillä paikoilla ainakin eteläisimmässä Suomessa, mutta mahdollisesti pohjoisempanakin. Pohjakerroskasviston kuvassa muodostaa punakukkainen freesialajike (Freesia sp.). Freesiat ovat tyypillisiä talvella viileänä vuodenaikana kukkivia lajeja.

Keskimmäisessä kuvassa on yleisnäkymä puutarhan eräässä osassa, missä keskellä oleva sinertävä puu on atlasseetri (Cedrus atlantica). Vasemmassa reunassa hallitsevana on juudaksenpuu (Cercis siliquastrum) ja oikeassa reunassa isona on todennäköisesti jokin ainavihannista tammilajeista (Quercus sp.). Tarkempi tunnistus on valitettavasti unohtunut. Kaikki kolme ovat hyvin arkoja eteläisimmässäkin Suomessa, mutta juudaksenpuuta on Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ulkona perennoivana pensaana. Nämä lajit ainavihantaa tammea lukuun ottamatta ovat hyvin epätyypillisiä Madeiralla ja näinkin näitä saarella lähinnä vain tässä puistossa. Monen muun ko. puiston lajin kohdalla on samoin, joista laitan esille esimerkkejä myöhemmin.

Ylimmässä kuvassa puistoplataanit ovat varistaneet kokonaan lehtensä ja oksilla nähdään roikkumassa tyypillisiä suvun hedelmäpalloja. Aivan rannikolla ko. puulaji oli samaan aikaan vielä osittain lehdessä ja ruskassa. Sen verran ilmaston erot vaikuttavat näiden paikkojen välillä. Tosin osassa tämän puistokin kesävihannista lajeista oli vielä ruskaa jäljellä, kuten tuon keskimmäisen kuvan juudaksenpuussa ja ylimmässä kuvassa plataanien takana olevassa kapealatvuksisessa euroopanpyökissä (Fagus sylvatica).