Viimeksi tämän otsikon alla esittelin näitä samoja kasveja kuvattuna elokuussa 1994. Nämä kuvat on itse asiassa otettu vain pari viikkoa myöhemmin elokuun lopussa, jolloin ensimmäinen yöhalla oli iskenyt. Tuona vuonna se tulikin selvästi tavanomaista aikaisemmin ja aiheutti noissa kuvissa ilmenneitä pakkasvaurioita. Alimmassa kuvassa varsin hyvin hallasta selvinneenä nähdään samettisumakkia (Rhus hirta), seuraavassa kuvassa trumpettipuut (Catalpa sp.) ovat paleltuneet lehdiltään varsin paljon, mutta ylimmässä kuvassa paleltumia on vain alareunassa nähtävässä keisaripuussa (Paulownia tomentosa) ja viereinen trumpettipuu pääsi sillä kertaa pälkähästä. Hallan ollessa heikkoa voidaan siis havaita eri yksilöiden ja vierekkäistenkin kasvupaikkojen eroja näin selkeästi.

Nämä kuvien lajit ovat juuri niitä arimpia hallojen suhteen ja tuollainen ylispuuton ja avoin kasvatuspaikka ei ole siinä mielessä kaikkein paras, kun halla kehittyy herkästi juuri sellaisille paikoille. Sittemminhän olen kasvattanut tuollaisia arkoja lajeja taimipurkeissa, joita voi siirtää tarpeen mukaan suojaan tai sijoittaa niitä jo alunperin suojaisampaan paikkaan, kuten kasvihuoneeseen tai alimmassa kuvassa taustalla näkyvien mäntyjen alle. Kuten olen viime vuonna näyttänyt, niin sielläkin minulla oli taimia paljon, ennen kuin jouduin luopumaan tästä taimikasvatuspaikastani.

Tässä (haluamani linkki ei näemmä toimi kunnolla, mutta valitsette oikean alla mainitsemani päivämäärän esilletulevaan valikkoon ja klikkaatte Zeigen) on vielä tuon elokuun lopun viileyttä havainnollistava sääkartta Wetterzentrale -palvelusta. Kartta on päivältä 25.8.1994. Siinä on ilmanpainetta havainnollistava pintapainekartta valkoisin käyrin, mutta nuo värikentät eivät kuvaa maanpinnan lämpötilaa. Siinä on kyseessä ns. geopotentiaalinen korkeus ilmanpainepinnalla 500 hehtoPascalia, jonka selitys on tässä. Joka tapauksessa noista ilmanpainekäyristä nähdään, että tuolloin Suomessa oli erittäin tyyni korkeapainetilanne ja samalla suhteellisen viileää ja mantereisen kuivaa ilmaa oli virrannut korkeapaineen itäpuolitse koillisesta Suomeen. Niinpä päivä- ja yölämpötilojen ero kasvoi hyvin suureksi; kun päivisin oli +17... +20 astetta lämmintä eli selkeässä säässä edelleen suhteellisen kesäistä, niin öisin lämpötila oli Uudenmaan sisämaassa, kuten Mäntsälässäkin vain asteen pari plussalla ja jopa nollassa, joka tiesi ko. olosuhteissa maanpinnan hallaa jopa noin aikaisessa vaiheessa. Ko. tilanne kesti muutaman päivän ajan. Koko taimikasvatushistoriani aikana ja muutenkaan en muista muita noin aikaisia hallavaurioita.