Edellisissä Madeiran matkan merkinnöissä esitellyn jardins da Quinta do Palheiro Ferreiro puiston lähellä Funchalin laitamilla on iso orkideojen (heimo; Orchidaceae) kasvatus- ja näyttelypaikka, johon on yleisöllä mahdollisuus päästä tutustumaan. Paikka on Pregetter's Orchid garden ja sieltä voi myös ostaa näitä orkideoja ja muitakin kasveja; paikalla oli ainakin siemenmyyntiä. Itse ostin muistaakseni ainakin kolibrikukan (Strelitzia reginae) siemeniä, mutta sen kasvatus jäi sitten tekemättä. Nykyään paikka on ilmeisesti paljon monipuolisempi ja pidemmälle kehitetty kuin se oli joulukuussa 1994.

Alin kuva on itse viljelmiltä, missä nähdään runsas määrä ko. ajankohtana kukkimattomanakin olleita lajeja ja lajikkeita. Kuvassa näkyvä katos on sitä varten, että sadevesi ei pääse vikuuttamaan herkkien orkideahybridien ja -lajikkeiden kukkia. Toinen pointti on se, että tällaisilla viljelmillä on tarkkaan säädetty kastelujärjestelmä ja -ohjelma. Rullalla olevat verkot toimivat levitettyinä ilmeisesti hyönteis- ja / tai lintusuojana tietyissä tilanteissa; ohjattu pölytys esim. risteymien viljelemistä varten. Itse en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut orkideojen kasvatuksesta, vaikka kasvifriikki muutoin olenkin. Orkideojen kukkien estetiikka tosin sopii mieltymyksiini oikein hyvin; vaihtelevasti eksentrinen, vahva ja ilmeikäs väri- ja muotomaailma.

Ylemmät kuvat ovat orkideaviljemän yhteydessä olevalta tontilta, missä oli muutamia kiinnostavia kasveja. Niistä kerkesin kuvata vain pari, joista keskimmäisessä kuvassa on hyvin tyypillinen subtrooppisten ja trooppisten alueiden puistoissa ja puutarhoissa viljeltävä plumeria (Plumeria alba). Kasvi kukkii keskimäärin heinäkuulta marraskuulle ja on erittäin graafinen ja profiilikas laji muutenkin ympäri vuoden. Kukkien tuoksu on voimakkain yöllä. Tämä on yksi viime vuosisadalla eläneen suosikki maisema-arkkitehtini Roberto Burle-Marxin puistosuunnitelmiensa tyypillisiä kasveja.

Ylimmässä kuvassa peikonlehti (Monstera deliciosa) on kasvanut varsin kookkaaksi. Laji on Madeiralla tunnettu hedelmäkasvi, jonka hedelmiä näkyi esim. saaren pääkaupunki Funchalin kauppahalleissa. Peikonlehti kuuluu vehkakasvien heimoon Araceae, jolloin ko. lajin kukinnot ovat juuri sille heimolle tyypillisiä tuppiloita valkoisen suojuslehden ollessa niiden tyvellä ja ympärillä. Hedelmä on ko. vihreä tuppilo kasvaneena vaikkapa ison porkkanan kokoiseksi jötikäksi.

Peikonlehden sirkkataimilla on muuten kasvien maailmassa erittäin poikkeuksellinen ominaisuus. Laji kasvaa luontaisena Keski- ja Etelä-Amerikan tiheissä sademetsissä, missä siemenet itävät ko. metsien pohjalla valoisissa kohdissa. Normaalisti kasvien versot kasvavat aina kohti valoa, mutta peikonlehden sirkkataimien kohdalla versot kasvavatkin kohti varjoa, jotta ne löytäisivät puun rungon sademetsän pohjaa pitkin kasvaessaan. Kasvihormonit ovat siis järjestäneet lajin asiat näin hauskasti olosuhteisiin räätälöitynä käänteisenä metodina, mutta puun rungon löydettyään versojen ko. ominaisuus katoaa. Ko. ominaisuutta lienee myös muillakin köynnöslajeilla, mutta tämä muistui mieleeni Sir David Attenborough 'n luontodokumenteista.

Seuraavissa Madeiran matkan kuvakertomuksissa on tiedossa ulkotiloja, kasveja ja elämyksiä pääkaupunki Funchalin alueelta. Mukana on siten myös runsaasti arkkitehtuuriakin. Kasvit säilyvät kuitenkin edelleen pääasiana ja itse asiassa kasveilla herkuttelu vain lisääntyy, kun tiedossa on mm. paikan kasvitieteellisen puutarhan antia...