Eilen 30.3.2006 kävin levittämässä taimikasvatuspaikallani tuhkaa lumihangen päälle sulamista nopeuttamaan; tässäkin pienentynyt albedo aiheuttaa pinnan suuremman lämpenemisen tuhkattomaan lumipintaan nähden. Nuo kuvat on otettu heti levityksen jälkeen. Levitys onnistui silloin vallinneen heikon etelätuulen ansiosta erinomaisen helposti, vaikka koko 1,5 aarin kokoinen alueeni on aidattu kokonaan kanaverkolla. Sopivan heikon tuulen ansiosta alueen etelärajalta tuulen suunnasta näppärästi heittämällä tuhka kulkeutui toivotun tasaisesti lähes koko alueelle. Tuulen suuntaan nähden takarajalla vain paikoin täytyi tyynen hetken aikana paikkailla liian valkoiseksi jääneitä kohtia. Tuhkaa tosin tuli silloin vähän päin näköäkin, mutta silloin täytyi vain heittää sopivan matalalta viskaamalla. Yksi 10 litran sangollinen tuhkaa riitti hyvin koko alalle. Märkää lunta oli paikalla eilen vielä arviolta n. 25cm, mutta se alkaa sulamaan tuhkan ansiosta todella nopeasti, kunhan aurinko ensi viikolla on enemmän esillä. Paikka on kokonaan avoin, joten aurinko paistaa selkeänä päivänä käytännössä koko ajan kohdalle.

Alemmassa kuvassa näkyy kumottu kottikärry. Se on kumottu itse asiassa kaadetun ison nektariinin (Prunus persica var. nucipersica) ruukun päälle suojaksi. Juuri sen nektariinin, joka kukki viime huhtikuussa vanhan taimikasvatuspaikan kasvihuoneessa. Tuosta linkistä pääsettekin katsomaan samalla, mitä kerroin viime vuoden lumihangen tuhkauksesta ko. Mäntsälän taimikasvatuspaikalla ja muutenkin voitte tutustua sitä kautta blogini aivan alussa kertomiini arboretumprojektini historiaan liittyviin seikkoihin ja sen parissa viime keväänä tehtyihin ensimmäisiin kasvukauden töihin.

Etenkin alemmassa kuvassa näkyy hyvin myös taimipenkkeihin istutetuissa punamarjakanukoissa (Cornus mas) olevia lehtiä, jotka jäivät talveksi kiinni. Ruskaahan niihin ei juurikaan ehtinyt tulemaan ennen talven ensimmäisiä kovia pakkasia ja niissä säilyi vihreitä lehtiä leudon marraskuun ansiosta jopa joulukuulle asti. Tällaisissa tapauksissa lehtiä monesti jää kiinni kevääseen asti, kun ruskan mukana syntyvä lehtikantojen ns. irtoamissolukkokaan ei ole ehtinyt kehittymään kunnolla. Tähänkin aiheeseen liittyen kuvailin eilen eri lajeja Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja pikapuoliin näytän kuvasatoa myös siitä. Punamarjakanukka on ainakin taimena talvenarka, joten tässäkin on jännäämisen paikka talvesta selviytymisen suhteen.