Kuvasarja on toukokuulta 1995, jolloin olin haalinut ensimmäistä kertaa Arboretum Mustilan siementen lisäksi tai tuona vuonna niiden sijaan runsaasti siemeniä kylvettäväksi myös muita reittejä. Edellisenä talvena melkein kaikki Arboretum Mustilalta saamieni lajien taimet olivat kuolleet, mutta innostusta se ei laannuttanut, pikemminkin päinvastoin. Osa näistä uusista siemenistä oli itse edellisenä syksynä keräämiäni mm. pääkaupunkiseudulta; esim. Malmin hautausmaalta, jossa olin tuolloin töissä. Suuri osa oli ostettu kuitenkin Turun Yliopiston kasvitieteelliseltä puutarhalta, joka vielä tuolloin harjoitti siementen postimyyntiä.

Kuvat on järjestetty ajallisesti siten, että vanhimmat ovat ylhäällä ja uusimmat alhaalla; aikaskaala kattaa koko toukokuun 1995. Valitsin tähän kuvasarjaan vain osan tuolloin kuvaamistani kylvölaatikkokuvista. Alin kuva on touko- kesäkuussa kuvatusta ja koko ajan ulkona olleesta kylvölaatikosta, jossa oikeassa alareunassa on parhaiten itänyt sembramänty (Pinus cembra). Nykyään minulla on jäljellä vain muutama taimi ko. yksilöitä uudella taimikasvatuspaikalla n. metrin mittaisina taimina.

Seuraavat kuvat ylintä kuvaa lukuun ottamatta ovat itse asiassa samoista kylvölaatikoista. Kaikki nämä laatikot olivat kuvausajankohtina kasvihuoneessa. Kuvasarja näyttää kivasti noiden taimien kasvuvaiheita. Kahdessa alemmassa kuvassa olevat kaksi laatikkoa ovat ylemmissä kahdessa kuvassa olevat kaksi alinta laatikkoa, joista alin näkyy vain osaksi. Ylempien kuvien ylin laatikko saa jäädä tällä kertaa erittelemättä, mutta näissä kahdessa muussa laatikossa lajit ovat seuraavat. Alin /vasemman puoleinen laatikko: alhaalta ylös lueteltuina; terttuselja (Sambucus racemosa), mustaselja (Sambucus nigra) ja mahonia (Mahonia aquifolium). Ylin /oikean puoleinen laatikko: alhaalta ylös lueteltuina; hurmehappomarja (Berberis X ottawensis), vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus), japaninverivaahtera (Acer palmatum "Atropurpureum") ja viinivaahtera (Acer circinatum).

Uusimmassa kuvassa nähdään, kuinka viini- ja vuorivaahtera on poistettu laatikosta; ne olivat tässä vaiheessa koulittu jo omiin purkkeihinsa. Hurmehappomarjalla on kuvissa muuten hauskasti vihreät sirkkalehdet, vaikka kasvulehdet ovat tummanpunaiset. Nuo japaninverivaahterat poikkeavat sen sijaan ko. lajikkeesta niin paljon, että ne eivät oikeasti ole sitä; lehdet vihertyvät kesän mittaan. Tämä on tyypillistä lajikkeesta kylvetyillä siementaimilla, mutta eri lajien lajikkeiden välillä tässä on vaihtelua. Joidenkin lajien lajikkeiden siementaimet ovat paremmin lajiketta vastaavia kuin joissakin toisissa tapauksissa.

Näistä taimista minulla on edelleen elossa n. 10 kpl. mustaseljoja, jotka ovat olleet itse asiassa jo lähes 8 vuotta arboretumalueellani ja viikon kasvi -sarjassa mustaseljan kohdalla niistä on kuvatkin viime kesältä. Mahoniat ovat kuolleet käytännössä kokonaan arboretumalueella. Vuorivaahteroista on elossa kaksi n. 2m korkeaa yksilöä arboretumalueella, japaninverivaahteraa on muutama kappale tällä hetkellä lumen alla taimikasvatuspaikalla ja viinivaahteroista on elossa pari yksilöä myös taimikasvatuspaikalla. Viini- ja vuorivaahteraa olen myöhemminkin haalinut kasvatukseen ja niistä vuorivaahterat on istutettu toissa vuonna arboretumalueelle.

Tässä on siis vain pieni esimerkki siitä, mitä taimia minulla oli kasvatuksessa vuonna 1995. Seuraavissa tämän vuoden arboretumprojektin historiaa esittelevissä merkinnöissä tulen kuitenkin näyttämään hurjan määrän enemmän taimia ja lajeja. Kuvasin sekä kesäkuussa että syys- lokakuussa näitä taimia, jotka istutin pian itämisen ja koulimisen jälkeen taimikasvatuspellon useaan penkkiriviin.

Ylimmässä kuvassa nähdään seinän vieressä jättiläispunapuuta (Sequoia sempervirens) ja mammuttipetäjää (Sequoiadendron giganteum) purkeissa. Niiden siemeniä sai jo tuolloin Arboretum Mustilalta ja nämä kuvan yksivuotiaat taimet olivat olleet edellisen talven kylmävarastossa Suomen talvelta suojassa. Vielä pari seuraavaa talvea sain pysymään monet näistä taimista hengissä ko. talvetustavalla, mutta sitten viimeisenä talvena niihin iski tappava varastotauti eli jokin homeista. Mielenkiintoista oli joka tapauksessa kokeilla ja kasvattaa edes vähän aikaa näitä Suomeen liian talvenarkoja puuerikoisuuksia.

Ylimmän kuvan kylvölaatikoista nähdään yksi esimerkki siitä, miten kylvöksiä voi merkitä nimilappujen lisäksi. Merkitään myös multaan hiekan avulla kylvettyjen eri lajien rajat. Kuvia vertaamalla nähdään sekin, että erityisesti kasvihuoneessa oleville kylvösten multapinnoille on ajoittain lisättävä hiekkaa ripottelemalla, koska se ehkäisee sammalen ja levien kasvua kosteissa oloissa. Levät ja sammalethan haittaavat huomattavasti siementen itämistä ja jo itäneitä taimia.

Alimmassa kuvassa nähdään myös se, kuinka havukasvien siemenet peitetään yleensä kylvömullan (esim. Kekkilän turvehiekkaseos tai nykyään Kekkilä kylvöseos) sijaan hiekalla. Kylvölaatikot ovat peräisin tuolta keväältä Mäntsälän erään elintarvikekaupan roskien joukosta; en tosin dyykannut roskalavalla, vaan sain laatikot siististi seinän viereen ladotusta kasasta :). Laatikoita käytettiin kaupassa alunperin kalojen säilytystä varten. Nämä laatikot ovat osoittautuneet erittäin kestäviksi ja käyttökelpoisiksi, sillä melkein kaikki niistä ovat edelleen käytössäni ja tänäkin keväänä teen kylvöjä niihin.