Mustaselja (Sambucus racemosa)

Vuonna 1995 idättämistäni siemenistä sikisi hurjasti taimia. Tässä on kuvattuna kesäkuussa tuona vuonna joitakin taimia koulittuna kylvölaatikoista erilleen jatkokasvatukseen. Koulittaessa taimia jäi kuitenkin paljon yli, joten kaikkea itänyttä en tietenkään laittanut jatkokasvatukseen. Ylimääräiset sirkkataimet ovat tähän päivään asti menneet kylmästi vain roskiin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, koska aika ja resurssit eivät yleensä riitä niistä huolehtimiseen esim. lahjoittamalla /myymällä niitä muille ihmisille. Esim. tässä oleva mustaselja iti juuri tällä tavalla järjettömän paljon, kuten tämän historiikin edellisen osan kuvista nähdään. Koko itänyt mustaseljakylvös on peräisin vain vajaasta yhdestä tertullisesta marjoja. Jotkut lajit itävät toisaalta niin heikosti tai siemeniä on niin vähän, että joka ikinen itänyt taimi täytyy niistä lajeista ottaa erittäin huolellisesti jatkokasvatukseen. Siitä on tässä esimerkkinä vaikkapa nuo japaninverivaahteran siementaimet.

Viinivaahteraa ja japaninverivaahteraa lukuun ottamatta kaikki nämä lajit ovat edelleen arboretumalueellani hengissä. Isoimmaksi näistä ovat kasvaneet saksanpihlajat, joista osa on jo lähes 5m korkeita. Helmipihlajat ovat pensaita muutenkin, joten niistä ei ihmistä korkeampaa kasvustoa juurikaan voi odottaa. Kasvupaikaksi niille valitsin aikanaan myös sen verran kuivan alueen, että ne ovat hieman kituvia. Niiden voimakas punainen ruska on kuitenkin yleensä ollut hieno.

Nuo sinivihreät ruukkulevyt ovat jo poistuneet useita vuosia sitten käytöstäni, koska ne osoittautuivat heikkokestoisiksi. Ne repeilivät herkästi kannettaessa ja muuttuivat ajan kanssa yhä haperommiksi. Sittemmin olen haalinut ammattimaisia ja siten mm. kestäviä, mutta edelleen muovisia taimistoruukkuja monessa eri koossa ja nyt niitä on minulla jo sadoittain. Niitä olen saanut mm. töiden puolesta (esim. ollessani Mäntsälän kunnalla puisto- ja puutarhatyöntekijänä vuonna 1998 juuri ennen maisema-arkkitehtiopintojeni alkamista) ja samanmoiselta kasvifriikkiystävältäni. Eräältä taimistotarvikkeiden tukkuliikkeeltäkin ostin ruukkuja jo tuolloin n. 10 vuotta sitten, mutta en nyt tähän hätään muista sen yrityksen nimeä. Ammattimaisia taimistoruukkuja ei yleisesti ole kuitenkaan myynnissä, mutta niitä voi saada esim. jonkun hyvän puutarhamyymälän kautta, kun esittää vain tilauksen ja ko. myymälä tuo tilauksen tukusta. Nettiä voi käyttää hyväkseen tässäkin asiassa. Tällaisten ruukkujen uusiokäyttö onnistuu erinomaisesti jopa useita vuosia ja minulla on itse asiassa mennyt vuosien mittaan vain pari prosenttia roskiin rikkinäisinä koko ruukkukokoelmastani.