Friday, March 17, 2006



Päivänsilmä (Heliopsis helianthoides)

Viime vuoden lopussa lupailin palata kertomaan kuvien kera, kuinka jotkut perennalajit säilyvät talven yli ns. talventörröttäjinä. Erityishuomiona tähdensin silloin nimenomaan sitä, että monia perennoja ei pidä leikata ko. asian vuoksi talveksi pois, vaan antaa kasvustojen olla paikoillaan. Siihen kuuluu selvien esteettisten hyötyjen lisäksi myös kasvien omaan biologiaan liittyvä seikka; katkaisemattomat varret toimivat joillakin lajeilla suojana, sillä katkaistujen varsien "suuaukoista" kasvin juuristoon pääsevä vesi saattaa olla haitaksi Suomen talvessa. Joka tapauksessa tässä on nyt ensimmäinen kuvasarja tällaisista talventörröttäjistä, jotka ovat parhaiten selvinneet päättyvän talven yli tai jotka on säilytetty leikkaamatta. Toinen kuvasarja ilmestyy ensi viikolla, mutta molemmat sarjat on kuvattu torstaina 16.3.2006 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa paitsi tämän sarjan jättitatar, jonka kuvat on kuvattu samana päivänä Espoon Tapiolassa.

Melkein kaikista lajeista nähdään, kuinka niiden hedelmystötkin ovat säilyneet erinomaisesti. Siemeniä on tietenkin levinnyt mm. tuulen mukaan, mutta muutoin nämä kasvustojen osat ovat edelleen hyvin esillä. Heinillä, kuten elefanttiheinän tapauksessa tämä on hyvin selvää, mutta lisäksi esim. päivänsilmän, jättipiiskun, euroopankimikin ja kirahvikukan hedelmystöt ovat lähes samassa tilassa kuin viime marraskuussa. Kuuran ja märän lumen tilanteissa tällaiset törröttäjien yksityiskohdat ovat talven mittaan usein parhainta alustaa luonnon omalle taiteelle. Japanin- ja jättitattaren varsissa näkyvät röyhyt ovat itse asiassa kukintojen jäänteitä, koska ko. lajit eivät ehtineet kukintavaiheesta hedelmävaiheeseen edes viime syksyn ennätysleutoudenkaan ansiosta. Laavatattaren röyhymäiset varsien latvat sen sijaan ovat hedelmävaiheisten terttujen jäänteitä.

Parsassa
hedelminä olivat marjat, mutta ne ovat varisseet talven mittaan pois. Lajin erittäin runsaasti haarautuneet oksat ovat kuitenkin erityisen näyttäviä vielä tälläkin hetkellä, mutta ongelmana tässä on ollut talven aikana kasvuston tiheyden vuoksi lumen kasautuminen lajin päälle, jolloin kasvustot ovat vaarassa taittua. Kuvassakin on osaksi käynyt niin. Tällaista voi tietenkin estää esim. varistamalla ajoittain liikaa lunta pois eikä tyytyä vain siihen, että kasvustot taittuvat ja sen takia jopa leikkaa ne poiskin jo syksyllä. Kaikki perennalajit eivät tietenkään säily talvea pystyssä millään keinolla. Palaan tähän vielä seuraavassa osassa.

Kaikkien lajien lehdet ovat kirahvikukan lehtiä lukuun ottamatta varisseet pois jo alkutalvesta. Niinpä lajien varsien graafisuus on vahvistunut, mutta samalla lajien massan volyymi on tietysti heikentynyt. Japanin- ja erityisesti jättitattaren tilanteissa suurena massana käytettynä suojaavaa ja tilojen rajoja muodostavaa volyymiä riittää kuitenkin yllättävän hyvin lajien koosta ja kasvutavasta johtuen, kuten havaitaan. Niinpä on ollut todellinen ilo havaita senkin vuoksi, kuinka juuri ylimpien kuvien jättitattaren tapauksessa kasvustot on esimerkillisesti säilytetty eikä niitä ole poistettu muka rumina ja kuolleina jätöksinä. Tähdennettävä on siis edelleen, että jopa parhaimman hoitoluokan viheralueilla kannattaa säilyttää parhaiten pystyssä säilyviä perennoja talven yli eikä suhtautua niihin poishoidettavina roskina. Muutoin menetetään tärkeää estetiikkaa ja juuri talviaikana ulkotiloissa tarvittavaa runsautta ja monipuolisuutta. Siitä runsaudesta on hyötyä ihmisten lisäksi myös eläimille; siemeniä syötäväksi, tähystyspaikkoja linnuille jne.

Seuraava kuvasarja talventörröttäjiä sisältää pienempiä perennalajeja, joihin palaan siis viimeistään ensi viikolla. Saatan käydä kuvaamassa lisääkin perennajäänteitä myöhemmin lumen sulettua enemmän pois, jotta löytyisi myös tällä hetkellä lumen alla olevien lajien tilanteita esiteltäväksi; miltä siis jotkut kasvustot näyttävät juuri ennen uuden kasvun alkua...
Posted by Picasa

No comments: