Eilen 21.4.2006 kävin taimikasvatuspaikallani tekemässä sen talvisuojaukseksi laitettujen sanomalehtien siivouksen pois ja niiden alla olleitten taimiruukkujen nostamisen pystyyn. Kaikki nämä kuvat on otettu heti sanomalehtien poistamisen jälkeen ennen nostoja. Kuvat paljastavat kasvienkasvatusurani pettymys- ja takapakkilistalle ainakin top 3 sijoittuvan tapahtuman. Kuten jo alkutalvesta havaitsin ennen pysyvää lunta, niin hiiret ja etenkin peltomyyrät ovat tehneet talven aikana pahastikin selvää monista taimistani. Nyt koko tuhon laajuus kävi ilmi ja harmikseni joudun toteamaan sen, että monesta lajista suurin osa tai kaikki kuolevat jo pelkästään tämän takia.

Vielä ei kuitenkaan kannata heittää lopullisesti toivoa kaikkien syötyjen osalta, sillä taimien vesominen uudestaan tyvestä on vielä mahdollista ainakin osassa tapauksista. Huomattavaa takapakkia on kuitenkin tiedossa, mikä toisaalta on hyvä siinä mielessä, että tämän vuoden töistä osa siirtyy seuraaville vuosille helpottaen työmäärää tänä vuonna. Tässä hieman tarkennusta tuhoista:

Alimmassa kuvassa näkyy myyrien ruukkujen päälle kasaamaa multaa. Siellä missä sanomalehtiä oli paksuimmin kaadettujen taimien päällä, niin siellä myös multaa oli kasattu eniten. Noiden ruukkujen sisällekin oli paikoin majoituttu, sillä niiden mullassa oli koloja. Mullan kasaaminen ei ollut sinänsä haittaavaa, vaan joissakin tapauksissa jopa päin vastoin, koska multaa oli tavallaan suojaavana kerroksena joidenkin oksien päällä.

Toiseksi alimmassa kuvassa näkyy eräs pahiten syöty laji eli idäntuija (Thuja orientalis). Sen kaikkien taimien päärangat oli järsitty kokonaan ja sivuhaarat oli pistetty myös suihin. Näin ollen jäljellä oli vain kalutut päärangat ja vähän havujen jäänteitä irrallaan maassa. Havupuut eivät todennäköisesti tokene tällaisesta multarajaan asti ulottuvasta tuhosta edes vesomalla, vaan nämä taimet ovat nyt kuoleman omia.

Lehtipuiden taimista parhaiten pikku jyrsijöille oli kelvannut rakkopuu (Koelreuteria paniculata). Noissa kolmanneksi ylimmän kuvan taimipurkeissa ei näy ollenkaan ko. lajin taimia. Se johtuu siitä, kun ne on syöty kokonaan pois. Tämäkin pettymys oli ikävimmästä päästä havaita, koska halusin nähdä tämän lajin talvenkeston ominaisuuksia ko. suojaamisen jälkeen. Ehkä ne kuitenkin vielä vesovat juuresta... Myös seuraavassa kuvassa nähdyn japaninverivaahteran (Acer palmatum "Atropurpureum") siementaimien oksat oli syöty kokonaan. Muita enemmän tai vähemmän syötyjä kaadettuja lajeja olivat mm. nektariini (Prunus persica var. nucipersica), keisaripuu (Paulownia tomentosa), sinisade (Wisteria sinensis), trumpettiköynnös (Campsis radicans), eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides), tuoksusumakki (Rhus aromatica), kirsikkaluumu (Prunus cerasifera) ja aprikoosi (Prunus armeniaca). Näistä pettynein olin varmaankin sen viime huhtikuussa kukkineen ison nektariinin totaaliseen tuhoon.

Toiseksi ylimmässä kuvassa näkyvät vihertävät pagodipuun (Sophora japonica) rangat ovat säästyneet syömiseltä. Kaikki ei onneksi kelpaa näille jyrsijöille. Toiset syömättä jääneet kaadetut lajit olivat kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica). Näiden lajien kohdalla tämä suojaaminen on lisäksi onnistunut varsin hyvin, koska alustavasti muut talvituhot vaikuttavat hyvin vähäisiltä. Hernekasvipuut Fabaceae ovat siis pienille jyrsijöille yök, mutta niistä oli kuitenkin kelvannut valeakaasia (Robinia pseudoacacia) osittain.

Ylimmässä kuvassa nähdään se, että muutamaa pystyyn jätettyä lajiakin oli syöty totaalisesti - runsaasti. Lumihangen päällä ja alla ko. jyrsijät olivat päässeet käsiksi niihinkin lajeihin. Ne olivat ainakin kuvan suomenpihlaja (Sorbus hybrida), imeläkirsikka (Prunus avium) ja idänvaahtera (Acer mono). Tästäkin siis nähdään, että ruusukasvien heimon Rosaceae lajit ovat erittäin suosittua tavaraa ainakin peltomyyrien keskuudessa. Toinen hyvin suosittu heimo on vaahterakasvit Aceraceae. Pystyyn jätetyistä taimista suurin osa oli kuitenkin säilynyt syömättä tällä kertaa. Näette niitä lajeja myöhemmin keväällä ja kesällä tehtävien toimenpiteiden raportointien yhteydessä.

Tämä tuho veti mietteliääksi ja minulla onkin tänä vuonna suunniteltavaa ja tehtävää, jotta tämä ei toistuisi ensi talvena. Täytyy myöntää, että viime syksynä minulla ei ollut aikaa paneutua talvisuojauksen tähän puoleen riittävästi, mutta melko isona yllätyksenä tämä joka tapauksessa tuli. Yhtenä vaihtoehtona jatkon kannalta mieleeni tuli jopa kasvatuspaikan vaihtaminen jälleen kerran, mutta se on liian suuri projekti heti viime vuoden taimikasvatuspaikan vaihtamisen jälkeen ja onko sitten muuallakaan tilanne sen parempi... Talvenaroille lajeille olisi kuitenkin optimaalisinta, jos minulla olisi käytössä kylmävarasto, johon ne talveksi veisin, kuten oli tilanne Mäntsälän vanhalla taimikasvatuspaikalla.