Koristelumme (Nymphaea hybr.)

Seuraavaksi esittelen viime perjantaina 14.4.2006 iltapäivällä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kuvattua satoa, jossa lumi oli tuolloin sulanut jo lähes kokonaan varjoisimpia kohtia lukuunottamatta. Niinpä on nyt aika tarkastella monien perennojen kasvustojen tilanteita heti lumen kadottua niiden päältä. Olen teemoittanut lajeja eri kokonaisuuksiin ja tässä ensimmäiseksi näytän niitä aikaisemmin lupaamiani matalakasvuisia "talventörröttäjiä" yms. kuolleita kasvustoja, jotka yleensä ovat paksun hangen alla, mutta ovat nyt paljastuneet.

Alimmassa kuvassa paikan vesialtaassa on koristelumpeita, joita esittelin viime kesänä jonkin verran. Niiden lehdet säilyvät kuolleina kevääseen, mutta veden jäädyttyä satava lumi peittää ne aina jossakin vaiheessa talveksi pois näkyvistä. Näin keväällä sulamisen edettyä ne tulevat jännällä tavalla esiin. Kuten kuvasta nähdään, niin ko. lumpeiden lehdet ovat uponneet jäähän. Tässäkin vaikuttaa se, että lehtien matalamman albedon vuoksi ne lämpenevät esille tultuaan enemmän kuin ympäröivä jää ja siten ne sulattavat kohdiltaan jäätä nopeammin ja vajoavat. Hauska piirre, joka kannattaa huomioida tähän aikaan esteettisenä katseenvangitsijana.

Jättipoimulehti säilyi melkoisen myöhään syksyyn lehdiltään vihreinä, mutta kasvusto kuolee talven mittaan. Paljastuttuaan se näyttää sitten tältä. Aika paljon nuhjaantunuthan se on esteettisessäkin mielessä. Tässä on kuitenkin huomattava, että omalla kasvustollaan se suojaa itse itseään talven ajan, joten tuo ruskea pehko kannattaa poistaa vasta nyt ennen uuden kasvun alkua. Samalla säilyy myös lajin myöhäissyksyn vehreys.

Seuraavissa kuvissa olevat alppivuohennokka, jäkki, mäkimeirami eli oregano ja jaloangervot ovat esimerkkejä talven yli hyvin säilyvistä kasvustoista. Matalan lumihangen aikana nämäkin ovat niitä talventörröttäjiä, joita ei pidä leikata syksyllä pois, vaan säästää ne kevääseen ja karsia ne pois vasta tähän aikaan ennen uutta kasvua. Poiskarsiminen ei kuitenkaan koske jäkkiä, joka matalana heinänä lähtee hyvin kasvuun ilman katkomisia. Korkeat heinät, kuten elefanttiheinät (Miscanthus sacchariflorus) ja (Miscanthus sinensis) kuitenkin katkotaan ennen uuden kasvun alkamista.

Jaloangervot ovat näistä matalista törröttäjistä ehkä profiilikkaimmat, koska ne säilyttävät kukintotähkänsä erinomaisesti koossa läpi talven ja paksukaan hanki ei kaada niitä, koska niiden kasvustot ovat se verran harvoja. Sen sijaan kuvan mäkimeirami on hieman painunut lumen alla tiheytensä vuoksi. Mäkimeiramin tapaan monet muutkin yrtteinä kasvatettavat ruohovartiset kasvit voivat olla hienoja talventörröttäjiä matalan hangen aikana. Monet tunnetut yrtit ja mausteethan (Huom!.: Linkin sivustolla kotikatajan tieteellinen nimi on väärin; se on Juniperus communis. Ko. väärä Fructus juniperii viittaa vain katajan marjoihin eikä se ole siten kasvin tieteellinen nimi.) kuuluvat esim. sarjakukkaisten Apiaceae ja huulikukkaisten Lamiaceae kasvien heimoihin, joiden lajit ovat monesti omiaan tällaisina törröttäjinä. Kannattaa kokeilla siis niitäkin talviestetiikan luomiseen.