Sulamisvedethän virtaavat lopulta jonnekin ja yksi etappi on tietenkin sadevesiviemärit. Tässä kuvasarjassa otettuna torstaina 6.4.2006 Espoon Tapiolassa n. klo. 17.00 - 18.00 nähdään neljä erilaista tapausta. Kuvien kaivot on sijoitettu nurmikenttien notkokohdille, mutta ylin kuva näyttää kaivon keskellä puistokäytävää. Tämä nurmikoiden kaivotus on eräs tyypillinen tapa kuivattaa niitä Tapiolassa.

Alimmassa kuvassa kaivo oli talven jäljiltä vielä jäässä, joten se ei vetänyt vielä vettä. Kuvassa kaivon kansi näkyy pyöreänä muotona veden alla olevassa vanhassa lumikerroksessa. Tuon n. 20 - 30cm paksun vesikerroksen päällä näkyvät jääkokkareet olivat muodostuneet kuvaushetkeä vähän ennen sataneista lumisateista ja vähäisten yöpakkasten aiheuttamasta jääkerroksesta. Seuraavissa kuvissa nähdäänkin sitten vettä hyvin vetäneitä sadevesikaivoja. Alin kuva niistä paljastaa kuitenkin roudan voiman. Maa kaivon ympärillä oli ollut vahvasti liikkeessä talven mittaan ja sen lisäksi sulamisvedet olivat nyt syövyttäneet kaivon ympäristön maata. Kohdalla on siis ilmeisesti melko savista ja ko. maalajitehan on hyvin routivaa. Toiseksi ylimmässä kuvassa kaivon päällä on ollut aurattua lunta, mutta hiekoitushiekan sulamista nopeuttavan vaikutuksen ansiosta kaivon kansi oli tullut nopeasti esiin. Tässä tapauksessa on vaikuttanut osaltaan myös se, kun kaivosta nousee joskus pitkin talveakin lämmintä maansyvyyksien ilmaa, joka pitää kaivon kohtaa sulana ja siten se ei tukkeudu jäästä. Ylin kuva näyttää, että tukkeutumista voi toisaalta aiheuttaa sulamisvesienkin mukana kaivoon tippuva hiekka, kuten virtaamiskuviot näyttävät.

Muistan, kuinka esim. keväällä 1995 lumen sulettua Helsingin Malmin hautausmaalla töissä ollessani kävimme siellä työporukalla kauhomassa suuret määrät hiekkaa paikan sadevesikaivoista. Määrä oli paikoin uskomaton etenkin, kun edellisen kesänkin sadevedet olivat huuhtoneet kaivoihin puistokäytävien hiekkoja.