Tulimarja (Pyracantha coccinea)

Viime aikoina esittelemieni talventörrötäjien seuraan otan nyt käsittelyyn myös puuvartisten kasvien parissa esiintyvää talviajan hieman samanlaista koristeellisuutta. Juuri sellaista, jota on syytä tuoda esille ja rohkaista kokeilemaan sen mahdollisuuksia kasvillisuudenkäytön suhteen. Tässä kuvasarjassa on kyse nimenomaan talven ajaksi kiinni jääneistä lehdistä ikään kuin ruska olisi jäänyt päälle. Nämä esitellyt lajit ovat siinä mielessä tyypillisiä eikä tämä johdu esim. kuluneen talven poikkeuksellisuudesta. Joukossa on tosin pari ainavihantaa lajia, joiden lehdet ovat kärsineet ja siksi ruskistuneina jääneet oksiin. Kaikki kuvat on otettu Kaisanieman kasvitieteellisessä puutarhassa viime torstaina 30.3.2006.

Alimmissa kahdessa kuvassa oleva tulimarja on ainavihanta pensas, mutta sen ollessa eteläisimmässäkin Suomessa melko talvenarka, se kärsii lehdistöltään hyvin helposti. Kuvan ryhmä on aurinkoisella paikalla, jossa etenkin päättyneen maaliskuun aikana olleet kovat yöpakkaset ja auringonpaahde ovat yhdessä täydentäneet tuhoa. Ylemmässä kuvassa nähdään, että alimmat lehvästön osat ovat säilyneet enemmän vihreinä, kun ne ovat olleet lumen alla suojassa. Kuvassa nähdään myös hieman havusuojausta, jota on ilmeisesti poistettu äskettäin. Tutkin pensaan oksia ja havaitsin niissä edelleen eloa, joten tuo lehtituho ei välttämättä merkitse niin pahaa takapakkia kuin miltä näyttää. Kasvukauden alettua asia selvenee ja joka tapauksessa pensas vesonee tyvestä hyvin uudestaan. Näin ollen tuo ruskea sävy on tässä tapauksessa kuin vain näyttävää talviruskaa. Alkutalvesta oksia koristivat vielä kirkkaat punaoranssit marjat.

Sama koskee toiseksi ylimmässä kuvassa olevaa Itä-Aasiasta kotoisin olevaa ainavihantaa pensasta nimeltä eurya. Lajilla ei ole tietääkseni vielä suomalaista nimeä ja se onkin hyvin tuntematon laji täällä mm. arkuutensa vuoksi. Lajin lehtien sanotaan kuitenkin saavan talvisin ruskeaa sävyä myös leudon talven maissa, joissa se menestyy hyvin. Kasvukauden alettua saamme tietää pensaan kohtalosta enemmän... Japanilaisissa puutarhoissa ko. pensaalla on keskeinen sijansa ja sen lehtiä käytetään teen korvikkeena.

Amerikan- ja japanintaikapähkinät ovat yllättäen myös luonteeltaan sellaisia, että niiden viimeiseksi ruskaantuneet lehdet jäävät helposti kiinni talveksi. Nämä kuvat osoittavat, että sävyt säilyvät niissä lisäksi hyvin herkullisella tavalla ruskeina läpi talven; jopa punertavaa sävyä havaitaan. Amerikantaikapähkinässä on säilynyt lisäksi viime syksyn kukintojen jäänteitä, mutta palaan siihen toisessa yhteydessä pian.

Pyökkikasvien heimon Fagaceae puut eli tässä kuvasarjassa jalokastanja, amerikan- ja euroopanpyökit ja ylimmän kuvan amerikkalainen tammilaji ovat tyypillisesti luonteeltaan myös talven yli lehtiään säilyttäviä. Suomessa tällainen etenkin eteläisten ja talvenarkojen lajien lehtien kiinnijääminen korostuu usein sen vuoksi, kun ruska jää normaaleina ja kylminä syksyinä helposti kesken kunnon yöpakkasten tullessa viimeistään lokakuun alussa etelärannikollekin. Viime syksyn poikkeuksellisesta leutoudesta huolimatta talviruskaa säilyi kuvien osoittamalla tavalla. Näiden lajien lehtiä vertailemalla havaitaan, että sävyerot ovat huomattavia; jalokastanjan ja tammen lehdet ovat ruskealta sävyltään selvästi vaaleampia kuin pyökkien lehdet. Aivan kaikki tammetkaan eivät silti säilytä talviruskaa, vaan eri lajien ja eri yksilöidenkin välillä on eroja.

Etenkin euroopanpyökin kohdalla on huomattava myös se, että taimet ja nuoret puut säilyttävät kuollutta ruskaansa paljon herkemmin kuin täysikasvuiset yksilöt. Noiden euroopanpyökin taimien vieressä olevat saman lajin puut olivatkin käytännössä paljaita kuvaushetkellä. Sama havaitaan, kun euroopanpyökkiä käytetään leikattavana pensasaitana (euroopanpyökki on harvoja isoja puita, joka soveltuu ko. tarkoitukseen). Silloin koko pensasaita on voimakkaasti ja tiheästi ruskalehdessä kevään uuteen kasvuun asti. Tätä onkin hyödynnetty mm. Keski- ja Länsi-Euroopassa hyvin yleisesti talven koristeellisuutta ja tiettyjen alueitten suojaavuutta lisäämään. Myös euroopanvalkopyökillä (Carpinus betulus) havaitaan samanlaista ominaisuutta, vaikka ko. puu kuuluu kokonaan eri heimoon; koivukasvit Betulaceae. Arboretumalueellani olevat euroopanvalkopyökit ovat joka talvi olleet osittaisessa kuolleessa ruskassa.

Vaahteroiden suvussa talviruska onkin sitten hyvin harvinaista kokemukseni mukaan. Kuvassa oleva koreanvaahtera on kuitenkin yksi poikkeuksista. Tähän tosin vaikuttaa se, että ko. lajin ruska on hyvin myöhäinen ja sen vuoksi lajin lehdet ovat alttiita jäämään osittain kiinni talveksi. Tämä koskee monia hyvin myöhään talven kynnykselle ruskaansa vitkuttelevia lajeja paitsi niitä, joiden lehdet varisevat pakkasvaurioiden seurauksena erityisen helposti, kuten suvuissa; jalopähkinät (Juglans sp.), siipipähkinät (Pterocarya sp.) ja useimmat ns. hernekasvipuut. Viime syksyn leutouden vuoksi ruska eteni kuitenkin tässäkin tapauksessa hyvin loppuun asti, mutta silti lehtiä jäi kiinni oksiin näin runsaasti. En ole varma onko tämä ominaisuus vain tämän yksilön poikkeavuutta vai koskeeko tämä laajemminkin tätä lajia. Muiden seurantayksilöiden puute koreanvaahteran harvinaisuuden vuoksi estää selvittämästä asiaa.

Köynnösruusut ovat periaatteessa jopa puoliainavihantia, jos niitä kasvatetaan leudon talven maassa. Suomessa niiden lehdet kuitenkin paleltuvat talven aikana ja tässäkin tapauksessa osa niistä jää kiinni talveksi. Kuvissa olevat lajikkeet "Flammentanz" ja "New Dawn" ovat kenties yleisimmät Etelä-Suomessa viljeltävät köynnösruusut ja tässäkin havaitaan lajikkeiden välillä sävyeroja. Myös lehtien kiinnijäämisen aste vaihtelee ja ilmeisesti "New Dawn" näistä kahdesta hieman arempana on herkempi jättämään lehtiään paleltuneina kiinni.

Tässä on muuten esimerkki siitä, että ainakaan eteläisimmässä Suomessa näitä köynnöksiä ei välttämättä tarvitse ottaa alas tuistaan ja suojata maahan lumen alle. Sen sijaan onkin suositeltavaa jättää ne esille juuri talviruskan vuoksi. Menestymisensä äärirajoilla em. talvisuojaus on kuitenkin hyvä idea. Samalla on huomattava suojaaminen jyrsijöitä vastaan.

Samaan tapaan talviruskaisesti käyttäytyvät myös ryhmäruusut. Niiden kasvustothan leikataan vasta keväällä ennen uutta kasvua, jolloin niiden kuolleessa "ruskassa" olevat kasvustot ovat oivallisia talven kuivakoristeita talventörröttäjien tapaan.

Muitakin talviruskalajeja löytyy, mutta tässä vaiheessa tarjoan tarkasteltavaksi nämä. Myöhemmin keväällä tai ensi vuonna saatan ottaa lisää talviruskalajeja esittelyyn. Joka tapauksessa tässäkin on sellainen kasvillisuudenkäytön osa-alue, johon ei ole kiinnitetty paljoa huomiota Suomessa ja niinpä ko. lajien käyttöä tuleekin tarkastella myös talven estetiikka mielessä ja suosia niitäkin sen näkökulman valossa.