Tummahelmililja (Muscari armeniacum)

Sipulikasvit ovat nykyään yhä enemmän käytettyjä kasveja puistoissa ja puutarhoissa. Niiden käytölle on kuitenkin edelleen yhä enemmän tilausta ja tarvetta. Monet lajit ovat edelleen kovin tuntemattomiakin ja kaipaavat esilletuontia. Lisäksi kaikkien sipulikasvien sommittelemisessa on edelleen opittavaa; monesti esim. narsisseja näkee sommiteltuna tiiviiksi ja yksittäisiksi mättäiksi, kun ne pääsisivät selvästi paremmin oikeuksiinsa laajoina ja tasaisina mattoina.

Tässä sarjassa esittelen tuntemattomia lajeja tuttujen mukana tuoden niitä tunnetummaksi ja vertailemalla mm. näiden kaikkien lajien kukinta-aikoja. Tämä kuvasarja on kuvattu eilen lauantaina 22.4.2006 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ylin kuva on tosin kuvattu samana päivänä Espoon Tapiolassa.

Nämä kuvatut kasvutilanteen olivat tällä päättyvällä viikolla hyvin tyypillisiä, mutta sipulikukkien tapaan erot erilaisten kasvupaikkojen välillä ovat hyvin suuria. Rakennusten eteläseinustoilla näitä kasvutilanteita oli jo kaksikin viikkoa sitten. Nämä kuvien edustamat tilanteet vastaavat kuitenkin varsin hyvin keskimääräistä kasvun astetta, koska nämä kasvupaikat ovat melko erillään rakennuksista avoimilla kohdilla, joilta lumi suli n. 1 - 2 viikkoa sitten.

Syysmyrkkyliljaahan esittelin viime syksynä, jolloin se kukki tuon ylempänä olevan virvaliljan tyyliin vaaleanpunaisin kukin ilman lehtiä. Nyt keväällä syysmyrkkyliljan lehdet ilmaantuvat kukinnan jälkeen ja samalla ilmaantuisi syksyllä hedelmöittyneet siemenet kodissaan, mutta niitä ei ehkä ole nyt tulossa...

Helmililjoilla lehdet ovat ainavihantia ja alimmassa kuvassa nähdäänkin tummahelmililjan edellisvuoden pitkien lehtien seasta ponnistavia uusia lehtiä. Helmililjat kukkivat vasta toukokuussa, kuten tekee kevätkurjenmiekkakin. Aikaisimmin kukkivien sipulikasvien joukossa tietysti lumikello, sinililjat ja sahramit ovat tuttuja, mutta tuo virvalilja on valitettavasti erittäin vähän käytetty. Hyvin voimakkaan värisenä se sopii kuitenkin esim. sahramien tapaan muodostamaan näyttäviä väripintoja mm. nurmikoille, pensaiden alle ja perennaryhmiin hyvin aikaisin keväällä.

Mukaan tähän kuvasarjaan otin perennan eli kaukasianpionin, joka näyttää punaisine alkuineen sen, että perennojen erilailla värikkäät kasvustojen alut voivat olla hienoja kontrasteja kukkivien sipulikasvien kanssa, joten perennoja ja niitä kannattaa yhdistellä monella tavalla. Tästä näytän esimerkkejä jatkossakin.

Jouluruusut menevät sipulikukkien joukkoon nätisti, vaikka ne eivät aivan kasvitieteellisesti ottaen olekaan sipulikukkia. Nekin kukkivat juuri näihin aikoihin, mutta tuo vaaleajouluruusu ei ollut vielä aivan täydessä kukassa. Jouluruusutkin ovat hyvin harvoin käytettyjä lajeja, joita on syytä esitellä vielä lisää. Niiden erityisominaisuus on kuitenkin erittäin voimakas myrkyllisyys, joka on varmaankin eräs seikka niiden käytön harvinaisuudelle. Historiassa laji on ollut kuitenkin merkittävä rohdoskasvi.

Kevään sipulikukista isoimmaksi kasvava keisarinpikarililja on kasvussaan jo hyvin pitkällä. Laji on jonkin verran hallan- ja pakkasenarka, jonka vuoksi sen juurella on säilytetty tuota havusuojausta. Viime yönäkin Kaisaniemessa oli aste pari pakkasta, mutta se ei ole kuitenkaan kohtalokasta, mikäli laji on istutettu suojaiselle ja lämpimälle kohdalle. Tuokin kasvusto on kohdannut jo monta yöpakkasta siitä kuitenkaan kärsimättä.

Ylimmän kuvan narsissi-istutus näyttää sen seikan, josta mainitsin tuossa alla maiseman tahattomien esteettisten ominaisuuksien yhteydessä. Infrastruktuuriin liittyvien maanalaisten putkien lämmittävien vaikutusten ansiosta kasvu kiihtyy kohdalla ympäristöään selvästi nopeammaksi ja se on havaittavissa erityisen selvästi juuri sipulikasveilla niiden herkän kasvunopeuden vuoksi. Tuossa kuvassakin nähdään, kuinka lämmittävän putken kohdalla oikealla kasvu on huikean paljon pidemmällä kuin putken vieressä vasemmalla ja näin kukinta-aika muodostuu tavanomaista pidemmäksi. Sen sijaan noiden kaunokuusamien lehteentuloon tämä ei ole juurikaan vaikuttanut.