Varjoyrtti (Pachysandra terminalis)

Sitten on esittelyvuorossa ainavihantia lehtiä kasvattavia perennalajeja. Nämäkin kuvat on otettu 14.4.2006 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa heti lumen poistuttua ko. kasvustojen päältä.

Alimmassa kuvassa on viime vuosikymmeninä varsin runsaasti viljelty varjoyrtti. Nimensä mukaisesti se viihtyy varjossa ja paahteisella paikalla nämä lehdet kärventyvätkin piloille hyvin helposti. Kuvassa nähdään myös edellisenä kesänä valmistuneita kukintoterttujen aiheita. Kukinta on kuitenkin hyvin vaatimatonta ja kasvia käytetään vain lehtien takia maanpeittolajina. Hyvällä paikalla varjoyrtti onkin erinomainen vihreyttäjä talven lumettomina aikoina.

Sammalleimu on myös ainavihanta, mutta tässä tapauksessa laji nimenomaan viihtyy paahteisillakin paikoilla ja sitä onkin varsin helppo kasvattaa. Laji on sammalmaisesti mätästävä ja siten melko huomaamaton suurimman osan vuotta, mutta toukokuussa se leiskahtaa loistoonsa, kun kirkkaat vaaleanpunaiset kukat peittävät mättäitä runsain määrin.

Kevään paahteesta ja talvesta ottaa melko helposti nokkiinsa myös suikeroalpi, kuten kuvan osittain ruskeasta, mutta muutoin ainavihannasta kasvustosta havaitaan. Tämä ei ole kuitenkaan kovin kohtalokasta, sillä laji on erittäin ahkera leviämään maata myöten ja uusi kasvu on yleensä hyvin elinvoimaista aluksi varsin kuolleeltakin näyttävän kasvuston tapauksessa. Lajin keltainen kukinta on sen näyttävin ominaisuus.

Korallikeijunkukka on sitten astetta harvinaisempi laji verrattuna em. maanpeitelajeihin. Tässä tapauksessa ei ole kyse varsinaisesti maanpeitekasvista, vaan pieninä kasvustoina mätästävästä lajista, jolla on läpi talven melko hyvin säilyvät ainavihannat ja erittäin koristeelliset lehdet. Lajin näyttävin ominaisuus on kuitenkin myös tässä tapauksessa kukinta, joka on kirkas ja punainen. Palannen kesällä esittelemään sitä...

Hopeaikivuihkon ainavihannat lehdet ottavat aina vähän nokkiinsa Suomen talvessa, mutta uusi kasvusto korjaa pian tilannetta. Olin hieman pettynyt tässä kohtaa, koska lajin näyttävästi monihaaraiset kukinnot /hedelmystöt ovat erinomaisia kevääseen asti säilyviä matalia talventörröttäjiä, mutta nyt ne oli poistettu enkä saanut dokumentoitua niiden tämän ajan tilannetta. Tässä kohtaa onkin syytä muistuttaa tästä törröttäjäominaisuudesta.

Herttavuorenkilpihän on yksi tunnetuimmista perennoista Suomessa, mutta haluan tässä yhteydessä esitellä sitä siitä huolimatta, koska laji on ainavihantuudessaan sieltä näyttävimmästä ja parhaiten säilyvästä päästä. Lajillehan on ominaista myös se, että lehtiin ilmaantuu syksyllä yli talven säilyviä punertavia laikkuja. Toukokuussa pian kasvukauden käynnistyttyä onkin sitten vuorossa näyttävät vaaleanpunaisia kukkia runsaasti sisältävät tertut.